Tuula-Liina Varis: Huvila

 04.11.2016
Lukutoukka Krista

Huvila on kirja jota en välttämättä olisi tullut lukeneeksi ilman WSOY:n ja Tammen bloggareille järjestämää aamiaista Helsingin kirjamessuilla. Vaikka Tuula-Liina Varis on nimenä minulle hyvin tuttu, en ole koskaan lukenut hänen kirjojaan – en oikeastaan edes tiedä miksi. Olen kuitenkin iloinen että Variksen haastattelu bloggariaamiaisella innosti minut lukemaan kirjan, sillä nautin Huvilasta. Kovasti.

Pääroolia Huvilassa näyttelee Raakel, joka on elänyt todella suojattua elämää. Mennessään naimisiin omalaatuisen taiteilijan kanssa hänen sitä ennen turvallinen elämänsä kokee mullistuksen. Hän synnyttää tyttären ja taloon palkataan piika, jonka jälkeen Raakelin mies Aksel häipyykin Eurooppaan. Kolme naista jäävät huvilaan, Aksel sentään lähettää kuukausittain kotiin rahaa.

Tiesin heti ensimmäisiltä sivuilta asti että tästä kirjasta tulen pitämään. Puhuimme kirjamessuilla muutaman bloggaritoverin kanssa siitä, miten kirjan vain yksinkertaisesti täytyy lähteä viemään alusta saakka – muuten lukeminen maistuu tahmaiselta ja ikävältä. Toki on niitä kirjoja jotka lähtevät käyntiin vasta muutaman kymmenen sivun jälkeen, jopa sadan sivun paikkeilla mutta minä en välttämättä jaksa odottaa sinne saakka. Jos ei maistu, niin ei maistu – elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille.

Huvilaan ihastuin siis jo aivan ensimmäisiltä sivuilta asti ja se sai pohtimaan, miksi en ole lukenut Varista tätä ennen. Hän on kuitenkin joensuulainen kirjailija ja ollut vahvasti vaikuttamassa esimerkiksi Joensuun kirjallisuustapahtumassa, joten minun täytyisi sitäkin kautta olla hänestä kirjailijana kiinnostunut. Nyt aion ehdottomasti ottaa vahingon takaisin, ja ostinkin Vaimoni kirjamessuilta.

Huvilassa minua miellytti Variksen luoma ajankuva, sillä sitä ei vain kaikista historiaan sijoittuvista kirjoista löydy – siis onnistunutta sellaista. Kirjahan sijoittuu 1920-luvulle ja aloittaessani kirjan matkalla Helsingistä Joensuuhun, tuntui etten enää olekaan junassa, vaan 20-luvun hirsihuvilassa, kaukana VR:n kiskoilta. Juna oli puoli tuntia myöhässä aikataulusta, mutta olisi voinut olla enemmänkin – minun aikani olisi mennyt sujuvasti Huvilaa lukien.

Kiitos, Bonnier, että järjestitte meille bloggareille näin hienon aamiaistilaisuuden ja että paikalla oli noin kiinnostavia kirjailijoita. Kiitos, että innostitte minut lukemaan Huvilan – tästä en halunnut jäädä paitsi.

Huvila, Tuula-Liina Varis, 244 s., 2016, WSOY, Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan teossivulle

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)