Tittamari Marttinen: Emeliina ja laulavan koiran tapaus

 07.01.2017
Elma Susanna

Emeliina on aivan kuin 2010-luvun Peppi Pitkätossu. Lotta Kaupin eloisan kuvituksen perusteella hän on vieläpä hyvin samannäköinen kuin Peppi.

Ero Pepin ja Emeliinan välillä on lähinnä siinä, että Emeliina vaikuttaa paljon yhteiskuntakelpoisemmalta ja suvaittavammalta hahmolta, kuin Astrid Lindgrenin 1940-luvun anarkistilapsi.

Tittamari Marttisen luoma Emeliina on hahmona ihastuttavan veikeä tapaus. Alakouluikäisellä Emeliinalla on kavereinaan vauhdikas Antti ja juuri samaan kaupunginosaan muuttanut Ronja, joka tuntee Helsingin jännittävimmät paikat.

Emeliina ja laulavan koiran tapaus kertoo kaupunkilaislapsista. Emeliinan, Antin ja Ronjan Vanhankaupungin asuinalue vaikuttaa kuitenkin pieneltä, sympaattiselta kylältä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Niinpä sekä kaupunkilaisen että pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvan on heppo tuntea tarinan ympäristö läheiseksi.

Kaikkea kummallista kertomukseen onkin saatu mahtumaan. Erityisen peppimäisen Emeliinasta tekee nimittäin se, että hänellä on piileviä kykyjä, joiden avulla hän kykenee vaikka lennättelemään säilyketölkkejä ja posliinikoiria tai avaamaan tiukkoja kaapinovia. Emeliina on vaatimaton sankari, joka mieluusti auttaa ystävää pienemmässäkin hädässä.

Varsinainen laulavan koiran tapaus käynnistyy, kun Ronja saa yllätyslahjaksi vanhemmiltaan koiran. Eipä liene vaikea arvata, mikä Teppo-koirassa on erityistä. Teposta tehdään samantien koulun bändin uusi solisti.

Viehättävästä Teposta lapset saavat idean  ja ehdottavat naapurin yksinäiselle filmitähdellekin koiran hankkimista. Pian koiria vilisee lähes kaikkialla.

Vaikka kommelluksia lasten parissa piisaa, suoranaisia pahiksia tarinassa ei oikeastaan ole. Eräät hahmoista vain ovat hieman höpsömpiä ja ymmärtämättömämpiä kuin toiset.

Pääasiassa teoksen henkilöhahmot vaikuttavat kilteiltä, hyväsydämisiltä ja auttamishaluisilta. Reilut ja rehelliset hahmot ovat hyviä roolimalleja, ja ne tuovat lukijalle lämpöisän mielen.

Se, mitä Peppi Pitkätossun tarinoissa olen aina vierastanut, Pepin tietynlainen ajattelemattomuus ja itsekkyys, ovat Emeliinan tarinassa korvattu lämpöisyydellä ja ymmärtäväisyydellä. Erityisen läheinen Emeliinalle on hänen menevä Minna-mummonsa, jolla taitaa myös olla muutama yliluonnollinen taito hihassaan.

Hauskinta teoksessa on se, ettei kukaan kyseenalaista Emeliinaa tämän kykyjen vuoksi. Päinvastoin kukaan ei tunnu edes huomaavan, että Emeliinassa olisi jotain erikoista. Hän sulautuu muiden joukkoon aivan niin kuin pitääkin.

Lotta Kaupin ihastuttava kuvitus täydentää teoksen raikasta ilmettä. Kaupin pirteän kirjavassa kuvituksessa yhdistyvät nykyaikaisuus ja perinteet. Perinteitä kunnioittaen kirjan kuvitus tuo mieleen Maikki Harjanteen Minttu-kirjat.

Tittamari Marttinen: Emeliina ja laulavan koiran tapaus. Kuvittanut Lotta Kauppi. Lasten Keskus, 2016. 114 s. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle

 

Elma Susanna

Elma Susanna

Olen Elma, turkulainen kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija, kriitikko ja bloggaaja. Suomi lukee -sivustolle kirjoitan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista. Omassa Kohtaamisia-blogissani esittelen muun muassa espanjan- ja portugalinkielisten maiden kirjallisuutta.
Elma Susanna