Timo Parvela & Virpi Talvitie: Keinulauta-trilogia (Keinulauta, Karuselli & Onnenpyörä)

 21.07.2017
Elma Susanna

Jotkin teokset ansaitsevat tulla uudelleen painetuiksi, jotta ne eivät unohtuisi lukijoilta, eivätkä katoaisi kirjastojen hyllyiltä. Keinulauta-trilogia on tällainen teossarja, jonka ei soisi unohtuvan.

Ilmestyessään alun perin teossarjan ensimmäinen osa Keinulauta voitti Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Lisäksi sen käännösoikeudet myytiin yli kymmenelle eri kielelle.

Kirjailija Timo Parvelan ja kuvittaja Virpi Talvitien luoma teossarja koostuu erilaisten huvipuiston härveleitten mukaan nimetyistä osista: Keinulauta, Karuselli ja Onnenpyörä.

Sarjan ensimmäinen osa Keinulauta on tarinaltaan suunnitelmallisin ja kompositioltaan hiotuin. Se johdattaa lukijansa lempeästi harhaan. Keinulaudan pääosassa on karhu nimeltä Pii, joka toivoo, että joku tulisi keinumaan hänen kanssaan keinulaudalle.

Yhtäkkiä puu kaatuu keinulaudan päälle ja lennättää Piin taivaisiin. Matkallaan halki avaruuden ja jokien Pii kirjoittaa muistikirjaansa toteavia lauseita keinumisesta: ”Keinuminen on helppoa, jos voi luottaa toiseen niin kuin kuu luottaa aurinkoon.”

Matkallaan Pii kohtaa toisenkin karhun, joka ei ole lainkaan niin ystävällinen kuin Pii toivoisi. Lisäksi häntä vastaan lentää sympaattinen Haitara-lintu ja lauma häijyjä unneja, jotka kiusaavat yhtä pientä unnia. Yhtäkkiä Pii tuntee itsensä kovin alakuloiseksi, eikä hän halua enää edes keinua.

Keinulauta kertoo filosofisen lempeästi erilaisista tunteista ja moraalista sekä niiden kohtaamisista. Ilkeä teko on helpompi tuomita ulkopuolisen silmin; omia tekoja ei tule niin helposti arvosteltua. Toisinaan pelkkä ilkeyden todistaminen voi saada mielen alakuloiseksi ja murheelliseksi.

Ajatusten kertaaminen auttaa ymmärtämään omia tunnevyöryjä ja niiden aiheuttajia. Miksi suutuin tuosta, miksi pahastuin tästä? Piin muistikirjaan raapustamat yksinkertaiset lauseet saavat suuren painoarvon ääneen luettuina. Hyvät ja huonot asiat on hyvä pystyä jakamaan.

Lopulta Pii ja toinen karhu Argon pääsevät tunnontuskistaan ja voivat leikkiä rauhassa ilman karhun turkin tuomaa ikävää painolastia, häpeää ja pelkoa.

Karusellissa puolestaan pääosaa esittävät edellisestä osasta tutut, pieni unni nimeltä Kattila ja haitara nimeltä Onni. Pieni unni on taas joutunut muiden unnien syrjimäksi. Kun muut unnit paistattelevat päivää karusellissa, pikku unni kököttää viereisellä kivellä. Sille ei riitä tilaa karusellissa.

Onni-haitara säälii pikku-unni Kattilaa ja päättää jäädä sen kanssa talveksi pohjoiseen, vaikka muut haitarat vaeltavat etelän lämpöön. Yhdessä ne pärjäävät yli kylmän talven – sitä on ystävyys. Joskus lämpimintäkin ystävän halausta on vain vaikea tuntea todelliseksi, jos on tottunut tulemaan syrjityksi ja petetyksi.

Kattila-unnin pakkomielle karusellista kasvaa lopulta niin suureksi, että unni ja haitara päättävät viedä rikkinäisen karusellin korjattavaksi Afrikkaan asti. Matka on pitkä, mutta Kattilalla ei muuta olekaan kuin aikaa: ”Toiset asiat vaativat enemmän aikaa kuin toiset.”

Samoin kuin Keinulauta myös Karuselli kertoo ystävyydestä ja ystävien kohtaamista vaikeuksista. Mitä tehdä kun tiet eroavat, ja ystävykset alkavat tavoitella erilaisia asioita?

Ajallisuus ja hetkellisyys ovat käsitteitä, jotka myös korostuvat Karusellissa. Mitä kaikkea aika voikaan saada aikaan. Ja miten tärkeitä ovat pienetkin hetket, kun ne jakaa jonkun tärkeän ja ymmärtävän olennon kanssa.

Teossarjan viimeinen osa Onnenpyörä on kerronnaltaan kokeilevampi tapaus. Kyse on nimenmukaisesti onnenpyörästä, jota kohtalon käsi on tainnut pyöräyttää. Tapahtumat etenevät loikkien onnenpyörän luvusta toiseen. Ne alkavat limsapullosta ja pullopostista, etenevät veden ja tuulen myötä eteenpäin ja lopulta rantautuvat rakkauden ja ystävyyden satamaan.

Onnenpyörä ei niinkään ole kahden edellisen osan tavoin irrallinen kokonaisuus, vaan se hahmottelee ja kertoo jatkoa aiemmissa osissa kerrotuille tapahtumille. Onnenpyörässä viitataan sekä karuselliin lintuineen että keinulautaan karhuineen. Kaikilla hahmoilla on tärkeä rooli onnenpyörän rattaissa. Yhdessä ne tuottavat päävoiton.

Keinulauta-trilogia kertoo hellyttävän todellisella tavalla elämästä ja onnellisuudesta. Kaikessa tärkeintä on ystävyys ja toisista huolehtiminen. Samasta köydestä vetämällä saadaan aikaan suurempia tuloksia kuin yksin räpiköitäessä. Timo Parvelan viisaat tarinat kertaavat kliseisiäkin elämänohjeita mielekkäästi ja uskottavasti.

Virpi Talvitien kuvitus on leikkisää ja satumaista. Harmonisesti tekstiä mukaillen kuvitus luo tarinaan rauhoittavaa ja lempeää tunnelmaa, joka johdattelee pysähdyttävästi tarinoiden arvoituksellisiin viisauksiin.

Timo Parvela & Virpi Talvitie: Keinulauta-trilogia (Keinulauta, Karuselli & Onnenpyörä). WSOY, 2017. 224 sivua. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle

Elma Susanna

Elma Susanna

Olen Elma, turkulainen kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija, kriitikko ja bloggaaja. Suomi lukee -sivustolle kirjoitan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista. Omassa Kohtaamisia-blogissani esittelen muun muassa espanjan- ja portugalinkielisten maiden kirjallisuutta.
Elma Susanna