Tiina Lehtineva: Hero


Hero on nuortenkirja johon kiinnitin huomiota ilmestymisen lähestyessä kirjailijan sivuilta. Asiaan piti heti tutustua tarkemmin, ja heti tuntui että tämä kirja minun on pakko lukea.

On ilo ja onni että tätä nykyään nuortenkirjoja kirjoitetaan rankemmistakin aiheista. Muistanko väärin, jos sanon että minun ollessani nuori nuortenkirjat olivat hyvin pitkälti pehmoisia ja lämpöisiä, sellaisia mukavia? Saatan muistaa väärin, ja pidän sellaisista nuortenkirjoista edelleenkin, mutta tällaiset kuten Hero tuovat nuortenkirjagenreen hyvää vaihtelua. Herossa on tunnetta, se on vahva, se on väkevä.

Tarkemman juonenkuvauksen voit käydä lukemassa teossivulta, mutta tässäkin sananen: huumemaailmassa Hero liikkuu. Pääroolia näyttelee Eetu, Eetu jonka maailmaa aluksi hallitsee ratsastus. Tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta, jonka ansiosta päärooli vaihtuu. Eetun maailmaan astuu heroiini.

Ennen kaikkea minua Herossa miellytti se, miten Lehtineva selkeästi oli ottanut asioista selvää. Luulen, etteivät huumeet kovin läheisesti kirjailijan maailmaan kuulu (olen melkein varma siitä), mutta selkeästi Lehtineva oli tehnyt taustatyönsä: Englannissa liikuttiin kirjassa sulavasti, ja huumeitakin käytettiin minun silmiini uskottavasti. Tosin siihen uskottavuuteen en kummemmin itse puutu, minulla ei ole kaukaistakaan tietoa tuosta maailmasta (onneksi). Huumemaailma kuitenkin vaikutti aidolta, rajulta, sellaiselta kuin kuvittelenkin. Ilman taustatyötä tähän ei olisi kukaan pystynyt, joten haastatteluja oli selkeästi tehty.

Huumeiden lisäksi Herossa on mukana muutama muukin teema: ratsastus on Eetulle todella tärkeä asia, samoin kuin muutaman kerran kirjassa pilkahtava uskonto. Luulen että näistä kumpikin asia on kirjailijalle itselleen jossain määrin tärkeä, ja on hienoa että hän on tuonut ne kirjaan. Niin ratsastuksesta kuin uskonnostakin Lehtineva kirjoittaa sydämellä ja se ilahduttaa minua. Uskontoa ei kuitenkaan kirjassa tuputeta, sitä ei väkisin tuoda lukijalle, mutta minulle jäi lukemisen jälkeen tunne että se oli eräällä lailla tarinan taustalla koko ajan. Että koko ajan Eetulla oli suojanaan Jumala. Se on kiinnostavaa, koska minulle ei uskonto ole kovinkaan läheinen asia, mutta silti minulle jäi senkin osalta hyvä olo Herosta.

On vielä yksi seikka joka jäi minulle mieleen Herosta: se on ystävyys. Se oli myös yksi asia joka oli mukana koko kirjan ajan, se oli myös yksi asia joka mielestäni Eetun tarinaan vaikutti suuresti. Ja kyllähän se niin on – ystävät ovat läsnä ennen kaikkea silloin kun menee huonosti. On ne ystävät, jotka ovat paikalla silloin kun menee hyvin ja sitten ovat ne ystävät jotka ovat läsnä silloin kun menee hyvin JA silloin kun menee huonosti. Onneksi Eetulla oli näitä molempia.

Hero on hyvä kirja. Se on hyvä kirja rankasta aiheesta, eikä varmasti ole sopivaa luettavaa ihan nuorille. Se on kuitenkin väkevä kirja nuorille aikuisille, jotka haluavat lukea rajumman tarinan. Ja vaikka aihe Herossa on raju, on kuitenkin mukana pehmeyttä, ja ennen kaikkea on mukana toivoa. Se toivo on muuten tärkeää – se on hyvässä kirjassa aina läsnä. Rajussakin.

Kirjallisestikin Hero on hyvä kirja. Kyseessä ei ole Lehtinevan esikoisromaani, vaan hän on julkaissut useamman kirjan. Sen huomaa Heron kielestä, sillä se on niin sanotusti valmista, hiottua ja sujuvaa. Kaiken kaikkiaan – Heroa on helppo suositella. Myös aikuisille.

Hero, Tiina Lehtineva, 415 s., 2015, Nordbooks, Kustantajalta

Tästä kirjan teossivulle.