Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

 02.11.2015
Lukutoukka Krista

Sophie Kinsellan uusi chick lit romaani on minulle aina merkkitapaus. Oli sitten kyseessä Himoshoppaaja sarjan kirja tai yksittäinen teos, niin se on ehdottomasti lukulistallani, mitä nopeammin sen parempi. Kun kuulin, että Kinsellalta käännetään suomeksi nuortenkirja, innostuin kovasti. Olisiko se yhtä hyvä kuin aikuisille suunnatut teokset?

Ja se oli vielä parempi. Tiivistetyn juonen vailla spoilereita voit käydä lukemassa teossivulta, mutta kerron silti jotain: pääosaa näyttelee Audrey, joka kärsii menneisyydessä tapahtuneiden asioiden takia ahdistuneisuushäiriöstä. Tämä tuo Audreyn, ja koko perheen, arkeen asioita joita ei ihan kuka tahansa osaisi kuvitella. Ei voisi kuvitella miltä tuntuu kun ei perheen lapsi ei juuri uskalla mennä ulos, eikä halua puhua ulkopuolisille. En aio tässä tekstissä revitellä omilla kokemuksillani, mutta tiedän aika hyvin miltä Audreysta tuntui. Siksi kirja tuli lähelle.

Kadonnut: Audrey ei kuitenkaan ole pelkkää Audreyn sairautta. Se on myös rakkaustarina, sillä kuvioihin tulee pian Linus, Audreyn veljen Frankin ystävä. Linus tuokin tarinaan toivon, mahdollisuuden parempaan. Voisiko hän olla se reitti, mitä kautta Audrey pääsisi kiinni elämään? Koska se reitti täytyy aina olla. Täytyy olla jokin juttu, mihin tarttua, jokin missä riippua kiinni. Oli se sitten harrastus, tai jokin ihminen. Ilman tuota reittiä paraneminen on lähes mahdotonta.

Olen pitänyt kovasti Kinsellan Himoshoppaaja sarjasta, ja myös esimerkiksi Kevytkenkäisestä kummituksesta, yksittäisestä romaanista. Mutta mistään noista en ole pitänyt niin kovasti kuin pidin tästä Audreysta. Onhan toki Kinsellan viihdekirjoissakin jokin idea,jokin hieman syvällisempi juttu, mutta niin syvälle ihon alle ei niissä mennä kuin Kadonnut: Audreyssa. Uskon että tämä kirja tekee ennen kaikkea nuoriin vaikutuksen, sillä Audrey ei varmasti ole tunteineen yksin. Kaikilla nuo tunteet eivät käänny sairastumisen asteelle, mutta uskon että tuolla on monta nuorta, joille sosiaalinen kanssakäynti on hieman haastavaa. Audrey, täällä me olemme!

Pidin kirjan tarinasta, pidin Kinsellasta. Pidin myös Lotta Sonnisesta, kirjan suomentajasta, hän oli tehnyt erinomaista työtä. Mutta ennen kaikkea pidin Audreysta. Vaikka hänellä on diagnoosi, vaikka hän on sairastunut, hän on silti vahva tyttö. Se tulee kirjan edetessä ilmi. Hän on vahvempi kuin itse ehkä ajattelee. Hän on ihana. Yksi mahtavimpia nuortenkirjahahmoja koskaan.

Lukekaa. Lukekaa tämä. Kadonnut: Audrey sopii myös aikuisille, sillä sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuminen ei ole mikään nuorten juttu: ihan yhtä hyvin noita pelkoja löytyy aikuisillakin. Audrey asuu myös meissä aikuisissa.

Kadonnut: Audrey, Sophie Kinsella, Suomentanut Lotta Sonninen, 319 s., 2015, Otava, Kustantajalta

Tästä kirjan teossivulle.

P.S. Alkoi marraskuu, alkoi lukuhaaste! Kolmekymmentä sivua kaunokirjallisuutta päivässä – miltäs kuulostaa? Haastavaa vai ei?

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)