Salla Simukka: Sisarla – Seikkailu toisessa maailmassa


9789513190651_frontcover_draft_mediumSalla Simukan uusi lastenromaani Sisarla – Seikkailu toisessa maailmassa alkaa vahvoilla sitaateilla. Kirjan alussa on lainattu niin Lewis Carrollia ja F. H. Burnettia kuin H. C. Anderseniakin. Näiden kirjailijoiden tunnetuille satuklassikoille Simukan uusi teos kumartaa ja tekee muodonmuutostempun.

Sisarla on yhdistelmä erilaisia satuklassikoita. Ei tarvitse olla kovin tarkka lukija huomatakseen viittaukset sellaisiin tuttuihin tarinoihin, kuten Liisa Ihmemaassa, Salainen puutarha, Lumikuningatar tai Vaarallinen juhannus. Mukana on myös suoria viittauksia Edgar Allan Poen runouteen. Kirjallisuusviittauksia vilisee jopa kirjan kuvituksessa. Saku Heinäsen tarkka ja yksityiskohtainen mustavalkokuvitus muistuttaa välillä itämaista piirustustapaa.

Runsaista viittauksistaan huolimatta teksti ei turhia rönsyile vaan tarina pysyy eheänä ja omaperäisenä. Kyse on nimenmukaisesti seikkailutarinasta. Kaksi 11-vuotiasta tyttöä Aliisa ja Meri päätyvät lumihangen läpi toiseen maailmaan, jossa ruusut laulavat ja keijut tuovat lounasta, kun tuulee lounaasta. Sisarlassa kaikki on täydellistä mutta nonsensemäisesti kovin nurinkurista. Siellä tuntuu vallitsevan ikuinen kesä, kun taas tyttöjen omassa maailmassa sankka lumisade ei tahdo lakata ollenkaan.

Pian tytöille selviää, etteivät he ole päätyneet Sisarlaan sattumalta. Kohtalo on määrännyt heille tehtäväksi taltuttaa kuningatar Lilin, joka on aikeissa hukuttaa ihmiset lumeen tyttöjen omassa maailmassa. Vallaton seikkailu johtaa tytöt Salamaisuuksien puutarhasta merille, jossa he kohtaavat muun muassa laivakettu Loxin, Liliannan huvipuiston ja lohikäärmesaaren. Tytöt onnistuvat vapauttamaan kahlitut, murtamaan oman maailmansa kirouksen ja palaamaan kotiinsa, mutta seikkailu ei sittenkään ole ohi, vaikka siltä ensin vaikuttaisi.

Sisarla on täynnä kihelmöivää seikkailuntuntua, vilkkaita juonenkäänteitä ja rohkeutta vaativia koetuksia. Erityisesti teoksessa koetellaan ystävysten välistä uskollisuutta ja luottamusta. Teos on huomattavan mukaansatempaava, mutta paikoin tapahtumat tuntuvat etenevän hieman liiankin viuhaa vauhtia. Aliisan ja Merin sydänystävyyskin syntyy vain parissa päivässä, kun he löytävät toisistaan kauan kaipaamansa ymmärtävän ihmisen. Tasapainoilu todellisen sydänystävyyden ja toisessa väkisin kiinni roikkumisen välillä tuntuisi olevan Sisarlan pääasiallisena teemana.

Tekstin yksityiskohdat, kuten nonsense-leikittelyt ja veikeät kielikuvat, kertovat Simukan terävästä havainnointikyvystä ja luovuudesta. Vetävän tarinan lisäksi teoksen kieli toimii kiinnostavasti. Simukan kieli on samaan aikaan sujuvaa ja omaperäistä. Uskon, että Sisarlassa on ainesta klassikkoteokseksi niiden rinnalle, joihin se uskollisesti tukeutuu. Sisarlassa korostuu, kuinka nykypäivänä kaikki tekstit rakentuvat hiljaa aiempien varaan – Sisarla tosin tekee saman hyvin äänekkäästi – ja koostuvat samoista ikiaikaisista tarinoista ja teemoista, joita toistetaan jatkuvasti uusin tavoin, uudessa ajassa ja paikassa.

Salla Simukka: Sisarla – Seikkailu toisessa maailmassa. Kuvittanut Saku Heinänen. Tammi 2016. 184 s. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle