Riitta Jalonen: Kirkkaus

, 2016
 

Aistivoimainen tarina kirjailijasta ja kirjoittamisen pakosta.

”Ajatukseni tulevat eriskummallisessa järjestyksessä, päättävät itse miten tulevat ilmi ja milloin. Mutta minun pääni on se joka humisee, käteni on se joka kirjoittaa.”

Janetin kotitalossa on huone, jonne kuolleet pannaan odottamaan hautaamista. Siellä on maannut Janetin kaksi siskoa ja sinne on vaarassa päätyä myös Geordie-veli, jolla on kaatumatauti ja taipumus juoda liikaa.

Janetilla itsellään on kirkuvanpunainen tukka ja päässä häiritseviä ajatuksia. Mutta kun hän saa käteensä kynän ja eteensä paperia, kaikki muuttuu: maailmasta tulee hetkeksi kaunis ja ymmärrettävä.

Riitta Jalosen romaani piirtää lumoavan kuvan uusiseelantilaisesta kirjailija Janet Framesta, herkkävaistoisesta poikkeusyksilöstä, jota hoidettiin vuosikausia psykiatrisessa sairaalassa aiheetta skitsofreenikkona mutta joka nousi myöhemmin romaaneillaan maailmanmaineeseen. Samalla se on osoitus taiteen voimasta, siitä kuinka kieli ja sanat voivat pelastaa ihmisen elämälle.

Lukutoukka-Kristan bloggaus