Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

 05.10.2015
Lukutoukka Krista

Ei talvikunnossapitoa Pekka Kytömäki 93 s. 2015 Sanasato Ostettu

Mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa uusi viikko kuin lukemalla runoja? Pitkän aikaa runokirjat loistivat lukupinossa poissaolollaan, mutta ihan viime aikoina olen saanut ja ostanut pari todella kiinnostavan tuntuista teosta. Pekka Kytömäen Ei talvikunnossapitoa on ehdottomasti kiinnostavin: täytyy ihan ensimmäiseksi kertoa, että tunnen Pekan. Olen seurannut hänen runoilijan taivaltaan facebook päivitysten kautta, ja kun sain kuulla että esikoisrunokirja on ilmestymässä, huikkasin heti ostavani kirjan. Taisin olla ensimmäinen tilaaja, ja ilahduin todella paljon saadessani kirjan postissa. Jo kirjan kansi on hieno!

Useamman vuoden kestäneellä blogiurallani olen kirjoittanut ainoastaan yhdestä runokirjasta. En siis ehkä osaa kirjoittaa tästäkään kokoelmasta sen ansaitsemalla tavalla, mutta yritän koota bloggaukseen kirjan herättämät tunteet parhaani mukaan.

Pekan (sallinette, että kirjoitan Pekasta, Kytömäestä kirjoittaminen tuntuu niin kummalliselta) kokoelma sisältää haikuja ja vapaamuotoisia runoja. Vapaamuotoisissa, pidemmissä runoissakin on toki hienoja, tunteita herättäviä runoja, mutta silti ne jotka saivat sydämeni sykähtelemään ja hymyn kasvoille, olivat enimmäkseen haikuja. Vai mitä sanotte tästä:

Taivas leimahtaa.

Joku ottaa selfien

pilven laidalla.

Niin kauan kuin olen Pekan tuntenut, olen ihaillut hänen ajatuksensa lentoa. Nuo ajatukset kiteytyvät runoihin tavalla, jota ei ihan joka tyyppi pystyisi kirjoittamaan. Pekka on koonnut esikoiskokoelmaansa sellaisen kasan runoja, että jouduin vähän merkkailemaan kirjaa.

Yleensä tuomitsen koirankorville kirjan sivujen kääntämisen, mutta ehkä runokirjassa voisi olla toinen tilanne? Ja kun kirja kerran on oma, ja omassa hyllyssäni pysyy. Ehkä minulla tässä tapauksessa on siihen lupa? Alun perin oli tarkoitus merkata vain pari bloggaamista varten, mutta löysin niin monta sellaista runoa, joita en voinut olla merkitsemättä. Ja tuossa lopputilanne.

En voisi kuvitella parempaa tapaa aloittaa viikko, kuin lukemalla Ei talvikunnossapitoa. Se herätti ajatuksia, mutta mukavia sellaisia. Se sai miettimään kenelle voisin tämän runon lähettää vaikka viestinä tai korttina (tulen varmasti käyttämään monessa tilanteessa tätä kokoelmaa hyväksi), ja sitäpaitsi, hymyilin ja hymähtelin ääneen monta kertaa Pekan runoja lukiessani. Niin hyviä oivalluksia tällä runoilijalla sanaleikeissään on.

Liekö ihmekään että tässä on ihminen joka osaa kirjoittaa: Pekan sisko Anni Kytömäki on myös kuluneena vuonna julkaissut esikoiskirjansa, Kultarinta. Kultarinta kolahti minun sydämeeni kovaa ja jos et ole sitä lukenut, kannattaa. Tässä on sisarukset, joista toivottavasti molemmista kuullaan vielä paljon.

Vaikka et olisikaan intohimoinen runojen lukija, Ei talvikunnossapitoa on kirja jonka voi lukea silti. Pekka Kytömäki on tehnyt sellaisia oivalluksia kielen kanssa, jota ei voi kuin ihailla.

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)