Outi Pakkanen: Peili

 11.10.2016
Lukutoukka Krista

Mahtavaa kansainvälistä tyttöjen päivää jokaiselle tytölle – ja myös meille vähän vanhemmille tytöille! Mielestäni tyttöys ei ole ikäkysymys vaan enemmänkin kysymys on siitä kokeeko itsensä tytöksi. Minä koen, yhä kolmekymppisenäkin, ja pidän siitä jos minua kutsutaan naisen sijaan tytöksi.

Tyttöjen päivä on minulle Naisten Pankkilaisena erityisen tärkeä, sillä he ajavat niin naisten kuin tyttöjenkin asemaa kehitysmaissa. Yritänkin tänään hehkua tyttönä ja suomalaisena erityisen kovasti, sillä meillä tytöillä on onneksi hyvä asema täällä Suomessa. Lukutoukkana osallistun Tyttöjen päivään lukemalla ja bloggaamalla naisten kirjoittamaa kirjallisuutta.

En tiedä pahastuuko Outi Pakkanen jos häntä kutsutaan tytöksi. Mielestäni tämä loistava kirjailija on ikinuori tyttö, mutta en silti enempää tytöttele häntä – koskaan ei tiedä ketä se loukkaa.

Niin, Peili. Outi Pakkaselta on siis ilmestynyt jälleen uusi Anna Laine -dekkari. Pakkasesta on muodostunut ajan kanssa yksi lempikirjailijoistani, niistä joiden uutta teosta odotan aina hurjasti. Peili pääsikin lukuun lähestulkoon heti kun se postiluukusta kolahti ja sanon heti – Pakkanen ei petä nytkään.

Peilissä pääroolin saa Violetta Lilja. Äiti, isoäiti, jolla on oma koti, hyvä työ ja ystäviä. Tyttärellä Jutalla taas ei kaikki mene oikein putkeen ja onkin menettänyt lapsensa Helmin huoltajuuden entiselle miehelleen. Helmi on lipumassa niin Jutan kuin Violetankin ulottumattomiin ja se huolettaa varsinkin Violettaa. Sitten tapahtuu jotain joka voi muuttaa kaiken kokonaan.

Älkää huoliko, ei Pakkanen ole Anna Lainetta unohtanut. Hän jää enemmän taustalle kuin esimerkiksi Pakkasen edellisessä kirjassa mutta silti hän on Peilin tapahtumissa vahvasti mukana. Onneksi, sillä Anna kuuluu mielestäni nykyään Pakkasen teoksiin – onhan Peilinkin kannessa ”Anna Laine -dekkari” tarra, johon Justuskin on päässyt.

Facebookin Dekkariryhmässä on keskusteltu moneen otteeseen kiivaaseen sävyyn Outi Pakkasen kirjoista ja siitä ovatko ne dekkareita vai eivät. Siitä voidaan tosiaan olla montaa mieltä, sillä Pakkasen kirjat eivät todellakaan aivan perinteisiä dekkareita ole, joissa tapahtuu murha tai jokin muu rikos alkumetreillä ja sitä selvitellään. Ei suinkaan. Jokin rikos tai tapaturma jokaisessa Pakkasen kirjassa silti tapahtuu, vaikkakin yleensä loppupäässä kirjaa. Sitä ennen Pakkanen punoo juonen, laittaa ihmissuhteita solmuun ja luo tällä tavoin jännityksen. Mielestäni Pakkasen vahvuus dekkaristina onkin juuri ihmissuhteilla jännitteen luominen, joka on omalla tavallaan psykologinen jännite. Siinä hän on vahvimmillaan.

Peilissä Pakkanen näyttää kyntensä mitä tulee ihmissuhdekuvioiden luomiseen ja niiden umpisolmuun saamiseen. Perinteisen, hieman raaemman dekkarin ystäville en Peiliä suosittele ja Pakkasen kirjojen lukemista voikin suositella myös sellaisille lukutoukille jotka eivät aivan perinteisistä dekkareista pidä. Anna Laine -dekkarit eivät ole hömppää vaikka omatkin omalla tavallaan viihdyttäviä. Pakkanen luo kirjoissaan ihmissuhdekuvioihin rankemmat solmut kuin viihdekirjallisuudessa ja kuten hänen kirjoissaan yleensä, Peilissäkin jännite huipentuu lopussa.

No olihan Peili mahtava. Yksi parhaista lukemistani Outi Pakkasen dekkareista.

Peili, Outi Pakkanen, 270 s., 2016, Otava, Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan teossivulle

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)