Maija Haavisto: Adeno

 09.10.2016
Lukutoukka Krista

Adeno. 2050-luvun Helsinki. Pelit. Nuoret aikuiset. Eikä Haavisto kuvaa ainoastaan pelien maailmaa vaan hän sukeltaa tuossa ajassa ja sen ihmisissä syvemmälle. Sellaisella tavalla joka tempaisi mukaansa, sai minut miettimään sitä miten tuohon aikaan ei edes ole hirveän kauan. Mitä kaikkea ennättää tapahtua?

Aava tietää kaiken peleistä ja onkin omistanut niille elämänsä hyvin suurelta osin. Hänen talonsa alakertakin kuuluu peleille, vaikka pelaaminen ylipäätään on jo ihan vanha juttu. Mennyt muodista jo vuosikymmeniä sitten. Vaikka Aava osaa huijauskoodit ja pystyy luomaan strategioita pelatessaan, se ei auta kun kyseessä on peli jossa panoksena on oma terveys. Eikä ainoastaan oma, vaan myös ystävien.

Annan Osuuskummalle ison peukun siitä että se on kustantamona vienyt minut kirja toisensa perään uusiin maailmoihin. Jossain vaiheessa tajusin pitäväni kirja toisensa perään tämän kustantamon kirjoista ja päätinkin lukea jokaisen heiltä ilmestyvän romaanin. En ole kertaakaan joutunut pettymään vaan huomannut päätyväni lukemaan kirjoja joita en ehkä muuten uskaltaisi ostaa tai kirjastosta lainata. Koska, niin se vain on, pohdin toisinaan vieläkin ettei ”scifi tai fantasia vaan ole minun juttuni”. Vaikka Osuuskumman kirjoja lukiessani huomaan ihastuvani molempiin genreihin, scifiin ja fantasiaan! Ehkä olen viimeinkin ylittänyt raja-aidat mitä tulee näihinkin genreihin…

Adeno ei ehkä ole kaikkein perinteisintä scifiä (tai mistä minä tiedän), mutta kertakaikkiaan herkullisen ja värisyttävän tulevaisuuden kuvan Maija Haavisto kirjassaan luo. Ei varmasti ole mikään helppo asia alkaa miettiä mitä maailma ja Suomi voisi olla vuonna 2050, mutta Haavisto on siitä aikaan hyvän kuvauksen. Sopivasti värisyttävä mutta kuitenkin sellainen että se laittaa miettimään voisivatko jotkut kirjan asiat pitää paikkaansa? Luen tällaisia kirjoja melkeinpä foliohattu päässäni, miettien mitä tässä maailmassa voi lähimpien vuosikymmenten aikana tapahtua ja Adeno ruokki käsityksiäni mahtavalla tavalla. Niin kuin kunnon dystopia tekee!

Pelimaailmastahan minä en tiedä mitään. Olen tietenkin nuorena pelaillut jotain Nintendo pelejä ja hieman vanhempana The Simsiä, johon kehitin jonkinasteisen riippuvuuden joksikin aikaa. Sen jälkeen en ole pelannut juuri mitään, kuunnellut vain korvat höröllä ystävien juttuja pelaamisesta mutten ole silti aiheesta ikinä enempää kiinnostunut. Maija Haaviston romaani olikin siinäkin mielessä hyvää luettavaa – astuminen pois omalta mukavuusalueeltani. Ehkä Adeno olisi parempaa luettavaa sellaiselle jolle pelaaminen ja tuo maailma on tuttua, mutta kyllä minäkin tästä nautin.

Mitä maailma on muutaman vuosikymmenen kuluttua, mitä täällä tapahtuu? Mitä tapahtuu Aavalle, tytölle joka pelaa vaikka se on jo niin out? Jos tuntuu yhtään että nämä asiat kutkuttavat, niin voin todella suositella Adenoa. Maija Haavisto on kirjoittanut kirjan jonka ahmaisee. Liiankin nopeasti – kun sitten se vaan loppuu.

Adeno, Maija Haavisto, 274 s., 2016, Osuuskumma, Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan teossivulle

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)