Linnea Alho: Todistaja

, 2016
 

Varmaotteinen esikoinen kurottaa halki ajan, nykyisestä menneeseen, ja sinne missä aikaa ei ole.

”Viisikymmentäneljä vuotta sitten, marraskuun 11. päivänä vuonna 1954 Schmeisser-pistoolilla ammuttu 6,35 mm väljyinen luoti lentää yhä ilmassa. Minun ajanlaskussani se ei ole pysähtynyt vieläkään. Luoti on aurinko ja minä sen kiertolainen.”

Keijo Alho viettää poikuutensa kansalaissodan aikana, pääsee jatkosodalla rintamalta paperitöihin, menee naimisiin, pitää rakastajatarta, nousee sodanjälkeisessä poliittisessa hierarkiassa hyvään asemaan. Ja yhtenä päivänä hän vaipuu psykoosiin ja ampuu häntä pidättämään tulleen poliisin. Tämä on menneisyyttä, joten tämä on totta.

Lukutoukka-Kristan bloggaus kirjasta