Laura Luotola: Suoja: Kaupungit ja paluu

Uusi kustantamo Iris hiipi tietoisuuteeni somen kautta. Kehotankin uusia kustantamoja käyttämään eri somekanavia reilusti hyväkseen, hakeutumalla siellä lukijoiden luokse ja puhumalla kirjoistaan. Tämä on mahtava keino ilmaiseen mainostukseen, ja juuri somen kautta minäkin kiinnostuin Laura Luotolan esikoisromaanista Suoja, joka on Iriksen kustantama.

Suoja on takakannen mukaan eeppistä scififantasiaa. Se vei minut toiseen maailmaan, maailmaan jossa on saayequtaityttö Tiyan joka kapinoi heimonsa perinteitä vastaan. Hän työskentelee löydöksellä Hiljaiset Miehet seuranaan ja on palavan ihastunut ylemmässä asemassa työskentelevään tyttöön, Cismarthaan. Luotolan scififantasiasarjan aloitusosassa ovat läsnä myös Mahdit, jotka ovat vanhoja hallitsijoita joita kukaan kuolevainen ei ole nähnyt. Mahdit ovat pystyttäneet maagisen Suojan kaksiosaisen valtakuntansa ylle ja nyt olosuhteet ovat muuttumassa Suojan tuolla puolen. Sitten, eräänä päivänä Tiyan kutsutaan yläkaupungin vaikutusvaltaisimman tiedemiehen luo ja hän ajautu Cismarthan kanssa suureen seikkailuun. Kun seikkailu etenee, selviää kuinka erilaiset vallasta kiinnostuneet tahot ovat kiinnostuneet siitä mitä saayequtaille on ennen tapahtunut.

Aloittaessani Suojan, mietin mihin olinkaan pääni pistänyt. Mietin, haukkasinko scififantasiateoksesta kiinnostuessani hieman liian suuren palan kakkua, sillä minähän en ole kovin tuttu en scifin, enkä fantasian kanssa. Molempien kanssa olen vielä alkutaipaleella ja alussa Suoja tuntuikin hieman vieraalta ja haastavaltakin. Mutta sitten jotain tapahtui. Kun annoin kirjalle aikaa, kun luin sitä täydessä hiljaisuudessa ja Luotolan luomaan maailmaan keskittyen, minäkin luiskahdin tuohon maailmaan sisälle. Kaikki selkeni. Selkeni, mitä kirjan alussa oli tapahtunut ja mitä oikein olin lukemassa. Selkeni, kenestä luin ja millaiset hahmot olivat kyseessä. Selkeni, että luin ihan hemmetin hienoa kirjaa.

Suoja siis vaatii oman hetkensä ja lukemisen rauhan. Luen usein taustaäänen kanssa, esimerkiksi radiota kuunnellen ja tietenkin se saattaa välillä viedä palan keskittymisestä. Minulle se ei toiminut Suojan kanssa, mutta sitten kun suljin radion ja keskityin – mikä nautinto. Tätä on minulle fantasian, scifin, ja ylipäätään vieraasta maailmasta lukeminen parhaimmillaan: se tunne, kun siihen maailmaan sukeltaa. Se palkinto.

Luotola kirjoittaa nimittäin hienosti. Hän kirjoittaa omalla tavallaan hieman lukijaa haastavalla tavalla, enkä voikaan Suojaa suositella kärsimättömälle lukijalle joka ei malta keskittyä kirjaan. Onneksi meitä kärsivällisiä lukijoita on runsaasti, sellaisia jotka jaksavat keskittyä ja nauttia hyvästä tekstistä – onneksi meitä on paljon. Sellaisille voinkin Suojaa suositella. Uskon että scifin ja fantasian ystävät löytävät Suojasta oman maailmansa helposti, mutta mitäpä sanoisitte jos suosittelisin Suojaa myös meille ihan tavallisille lukijoille? Meille, joille eri maailmat ovat hieman vieraampia? Joskus tekee nimittäin hyvää hypätä toiseen maailmaan fiktion voimin, ainakin minä nautin siitä kovasti.

Suoja oli minulle jollain tapaa yksi voitonmerkki. Se oli voitonmerkki siitä, että kun kirjaan jaksaa keskittyä ja tekstille antautua, niin sen maailmaan todella pääsee. Voitonmerkki siitä, että haastavaankin kirjaan voi päästä sisään, eikä haastavalta tuntuvan kirjan kanssa todellakaan kannata luovuttaa. Suojan alku tuntui ehkä haastavalta, mutta sen jälkeen koittikin sellainen lukemisen riemu. Oi että.

Suoja on myös voitonmerkki siitä, että minäkin voin ymmärtää tällaista scififantasiaa. Että minäkin voin luiskahtaa tällaisen romaanin maailmaan ja voin tuntea hahmot omikseni ja omalla tavallaan rakkaiksi. Suoja oli ehdottomasti osoitus siitä, että minäkin voin nauttia vieraista maailmoista ja eri maailmojen hahmoista.

Suoja on vasta sarjan alku. Se on todella hyvä alku, johon toivon jatko-osan tulevan pian. Minä ainakin aion sen lukea.

Suoja: Kaupungit ja paluu, Laura Luotola, 431 s., 2016, Iris, Arvostelukappale kustantajalta

Tästä kirjan teossivulle

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)