Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

 27.02.2016
Lukutoukka Krista

Tämä lauantai on niitä päiviä jolloin elämä tuntuu harvinaisen hyvältä. Ulkona on pikku pakkanen, aurinko paistaa pitkästä aikaa ja on aika blogata harvinaisen hienosta kirjasta. Nyt vain mietin, löydänkö tarpeeksi hienoja sanoja kuvaamaan tätä kirjaa.

Luin kuluneella viikolla Jukka Viikilän esikoisromaanin Akvarelleja Engelin kaupungista. Kirjan, joka olisi saattanut jäädä lukematta ilman ihanien bloggariystävieni hehkutusta – totta kai siinä ajattelee, että pakkohan minunkin on tämä lukea. Ja mikä elämys tämä kirja olikaan! Tässä romaanissa yhdistyy kieli, joka on henkeäsalpaavan kaunista ja puhdasta, kiinnostava historian kuvaus sekä kiinnostavat henkilöt. Voisiko pieni ihminen enää muuta kirjalta vaatia?

Akvarelleja Engelin kaupungista tuo lukijan eteen vuodet 1816-1840. Se on päiväkirjamainen romaani, jossa kertojana on arkkitehti Johan Carl Ludvig Engel, jonka Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut arkkitehdikseen. Hänen on suunniteltava ruhtinaskunnan uusi pääkaupunki uudelleen, ja siinä on valtava, raskas työ. Engel ottaa kuitenkin haasteen vastaan ja kirjoittaa päiväkirjamaisia merkintöjä työstään ja myös muusta elämästään. Vaikka Helsingistä ei tulekaan perheen oikeaa kotia, on kaupunki kuitenkin Engelille sellainen elämäntyö, jonka takia hän on valmis panostamaan paljon.

Tällainen, pakahduttava esikoisromaani minulla oli viime viikolla käsissäni. Otin sen luettavakseni melkein heti kun se postiluukusta putosi, olinhan kuullut että tässä saattaa olla kirjavuoden 2016 vahvin teos. En osaa vielä noin suuria sanoja mistään kirjasta käyttää, sillä ikinä ei tiedä mitä vuosi vielä tarjoaa, mutta yksi vuoden hienoimmista kirjoista tämä varmasti on. Viikilä on tätä ennen julkaissut kaksi runokirjaa, jotka nyt myöskin kiinnostavat, vaikka muuten luen harvoin runoja. Mutta tässä on kirjailija, joka saa minut innostumaan mistä tahansa kirjallisuuden lajista!

Päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä, ajatuksia joita Engel kirjoittaa iltaisin mennessään nukkumaan. Voi, jos olisinkin voinut lukea yhden tai kaksi merkintää kerralla, nautiskellut kirjasta vaikkapa viikon verran. En pystynyt siihen, vaikka olisin halunnut, olisin halunnut kirjan jatkuvan iäisyyksiin. Sen illan, jonka aikana tiiviisti kirjaa luin, nautin hirvittävän paljon. Sen jälkeenkin kirja on ollut mielessä todella monta kertaa, Viikilän kieli on jäänyt johonkin sieluuni asumaan.

Akvarelleja Engelin kaupungista on pakahduttavan hieno. Se on höyhenenkepeä mutta silti täynnä painavia sanoja, vaivaton ja se solisee kuin kevätpuro. Se on täynnä tavattoman hienoa historian ja arkitehtuurin kuvausta, mutta se on silti täynnä kuvausta myös elämästä ja ihmisistä. Kirja on runollinen ja täynnä voimakasta kieltä, se on kirja jota ei pidä jättää lukematta. Ja on vääryys jos tämä kirja ei ole Finlandia-ehdokkaana!

Akvarelleja Engelin kaupungista on kuin hieno taideteos, täynnä värejä, tunnetta ja elettyä aikaa.

Akvarelleja Engelin kaupungista, Jukka Viikilä, 215 s., 2016, Gummerus, Kustantajalta

Tästä kirjan teossivulle.

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)