Jukka Laajarinne & Elina Warsta: Multakutri ja suon salaisuus

 11.06.2017
Elma Susanna

Multakutri ja suon salaisuus on hauskasti aiempaan tarinaperinteeseen viittaava teos. Valitettavasti teos on vain muutaman sivun pituinen kuvakirja; aineksia olisi riittänyt laajempaankin lastenromaaniin.

Multakutri ei ole aivan tavallinen nimi. Satumaailmassa se ei kuitenkaan ole mitenkään epätavallinen. Multakutri tunnetaan myös Sally Grindleyn satukirjoista.

Jukka Laajarinteen ja Elina Warstan luoma Multakutri on nuori tyttö, joka asuttaa vanhempiensa kanssa pientä omavaraista mökkiä metsän laidalla. Kuinka Grimmin satujen tyylinen aloitus!

Traditioon viittaa myös koristeellinen anfangi – irrallinen suuri alkukirjain – aivan tekstin alussa. Tällaiseen tiedostavasti satuperinteeseen viittavaan teokseen hyväksyisin mieluusti jopa jonkin kliseisen ”Olipa kerran…” -aloituksen, ilman että se kuulostaisi lainkaan tökeröltä.

Tarina alkaa onnettomuudesta, joka on kohdannut Multakutrin perheen pientä kanalaa. Yksi kanoista on syöty yön aikana ja muut kanat ovat järkytyksestään lopettaneet munimisen. Siinä missä Multakutrin vanhemmat vaikuttavat täysin avuttomilta, tyttö itse on rohkea ja seikkailumielinen. Niinpä hän pakkaa kiikarinsa ja sienikirjansa ja lähtee etsimään ruokaa lähimetsästä.

Metsässäkin Multakutri kohtaa kaaoksen: kaikki marjat ja sienet on syöty, ja joku outo otus on tehnyt seudulla tuhoja. Tarina muuttuu kertajysäyksellä jännittäväksi (nuoremmille kuuntelijoille/katselijoille ehkä jopa pelottavaksi), kun Multakutri törmää ihmeotukseen.

H.P. Lovecraftin luoman Cthulhu-mytologian fanittajat ovat varmasti innostuneita tavasta, jolla Laajarinne on viitannut tekstissään kyseiseen olentoon. Elina Warstan kuvallisessa tulkinnassa ”Kuklusta” on piirteitä animekulttuurista, esimerkiksi Pokémon-sarjasta. Multakutrin ja Kuklun kohtaaminen saa yllättävän käänteen ja lopuksi rohkeus palkitaan.

Multakutri ja suon salaisuus on huolella ja tyylikkäästi toteutettu kuvakirja. Warstan veikeät ja mittasuhteiltaan hieman vääristyneet kuvitukset ottavat teoksessa pääosan. Yksityiskohtiin on mielekästä kiinnittää huomiota, mutta parhaimmillaan kuvitus on yksinkertaisena ja helposti hahmotettavana.

Kuvakirjan luonteelle ominaisesti teos on kovin lyhyt ja loppuratkaisu tulee hieman äkkiväärästi vastaan jättäen tarinan lopun absurdisti avoimeksi. Teoksen huolitellusta ulkoasusta huolimatta lukijalle jää tunne kuin teoksesta olisi alun perin suunniteltu pidempää tarinaa. Seikkailullisena kertomuksena tarina olisi sopinut hyvin myös yli sata sivuiseen lastenromaaniin. Kuvakirjan muodossa teksti kokee valitettavan lässähdyksen lopussa.

Jukka Laajarinne & Elina Warsta: Multakutri ja suon salaisuus. WSOY, 2017. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle

 

Elma Susanna

Elma Susanna

Olen Elma, turkulainen kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija, kriitikko ja bloggaaja. Suomi lukee -sivustolle kirjoitan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista. Omassa Kohtaamisia-blogissani esittelen muun muassa espanjan- ja portugalinkielisten maiden kirjallisuutta.
Elma Susanna