Juha Seppälä: Kuoppakaupunki

 17.08.2016
Lukutoukka Krista

Juha Seppälä on kirjailija jonka tuotannon ilmiselvästi pitäisi olla minulle edes hieman tuttua. Olen kuullut Seppälästä, olen kuullut häntä kehuttavan, mutten silti ole lukenut häneltä yhtäkään teosta. Nyt sekin on korjattu, hänen uusin romaaninsa Kuoppakaupunki on luettu ja siihen on varauksetta ihastuttu. Matka Seppälän tuotannon parissa jatkuu käänteisessä järjestyksessä.

Kuoppakaupunki on kaikilla tavoin kiinnostava romaani. Alkuasetelmassa nainen jättää miehen yhdeksän vuoden kanssakäymisen jälkeen ja mies on hukassa. Sijaisopettaja ja historiallisten romaanien kirjoittaja on uuden tilanteen edessä ja hänen on pakko lähteä liikkeelle. Pakko. Hän kulkee kaupungista toiseen etsien maksullista seuraa, etsien sitä kautta edes jonkinlaista onnea tai edes lohtua. Toisaalla maksullista seuraa tarjoava nainen istuu työpäivänsä päätteeksi kuuntelemaan saarnamiestä jonka julistus on hurjaa. Kaiken tämän Seppälä maalasi eteeni sellaisella tavalla, että tarina heräsi eroon. Että Ilmo Halssi ja Marle olivat silmieni edessä kuin elävinä.

Juha Seppälä on todella lahjakas kirjailija. Tuntuu että minun pienet sanani eivät riitä kuvaamaan sitä kuinka lahjakas Seppälä on, kuinka liekeissä hänen tekstistään olinkaan. Nimittäin: heti ensimmäiseltä sivulta asti tunsin sen. Tunsin että käsissäni on romaani, joka ennen muuta on todella hienosti kirjoitettu.

Toki Juha Seppälä on rakentanut myös hienon juonen Kuoppakaupungille. Vaikka kahden ihmisen tarinalla on omat yhtymäkohtansa, elävät he myös omia elämiään, eri paikoissa ja eri tavoin. Ilmo Halssi ja Marle ovat kumpikin kiinnostavia hahmoja – tai oikeastaan persoonia, sillä Seppälä on toden totta luonut hahmoilleen persoonallisuudet, taustat, kaiken sen mitä hienolta fiktiiviseltä hahmolta voi vaatia. Ja vielä vähän enemmän.

Vaikka pidän monenlaisista romaaneista, en silti koe olevani valmis liian haastaville teoksille. Siksi ilahdutti että sain tutustua Seppälään. Kirjailijaan joka kirjoittaa todella hienosti ja kauniisti, punoo mahtavan juonen, tekien tämän kaiken kuitenkin tavalla joka ei ole lukijalle liian haastava. Ei ainakaan minulle ollut – ehkä joku jossain kokee Kuoppakaupungin haastavaksi. Minä koin sen nautinnoksi.

Kuoppakaupunki on mahtava lukuelämys hienon kerronnan, kiinnostavien hahmojen ja mielenkiintoisen juonen ystäville. Tiivistettynä: Kuoppakaupunki on hyvä kirja niille, jotka kaipaavat hienoa romaania. Uskaltaisin aavistaa että Seppälä tulee olemaan ehdolla useamman kirjallisen palkinnon saajaksi tällä romaanilla. Olisi hän sen ainakin ansainnut!

Kuoppakaupunki, Juha Seppälä, 308 s., 2016, WSOY, Arvostelukappale kustantajalta

Tästä kirjan teossivulle

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)