Juha Itkonen: ”Näitä romaaneja ei olisi syntynyt ilman musiikkia.”

 01.05.2016
Lukutoukka Krista

juha-itkonen

 

Juha Itkosen menestysromaani Anna minun rakastaa enemmän julkaistiin vuonna 2005, ja se kävi ainakin tämän lukutoukan sydämeen. En ollut ainoa jota Suvin ja Antin tarina miellytti, enkä varmasti ollut ainoa jota jäi mietityttämään mitä heille jatkossa tapahtuu. Ajatus heidän tarinansa jatkosta tuli myös kirjailijan mieleen, sillä hän kirjoitti romaanin Palatkaa perhoset, jossa jatkaa Suvin ja Antin tarinaa. Kun kysyin Juha Itkoselta, olivatko Suvi ja Antti hänen mielessään usein näinä vuosina, hän vastasi etteivät oikeastaan. Hän on kirjoittanut tässä välissä useita muita romaaneja, ja sukeltanut monen fiktiivisen hahmon nahkoihin. -Mutta sitten kun olin saanut tämän idean, he kyllä heräsivät henkiin välittömästi, Itkonen toteaa. Antti ja Suvi olivat ilmeisesti odottaneet jossain kirjailijan mielessä, sillä jo muutaman kuukauden jälkeen änelle oli suurin piirtein selvää miten kirja etenee.

Suvin ja Antin tarinan päätös ei silti ollut hänen mielessään näiden vuosien aikana. Kun hän aloitti Anna minun rakastaa enemmän -romaanin, hän ei tiennyt miten siinä romaanissa kävisi ja Palatkaa perhosten kanssa tilanne oli hiukan samanlainen. -Perhosia kirjoittaessani taas näin tapahtumien kulun kohtuullisen kirkkaasti melko pitkälle, mutten kuitenkaan loppuun asti. Itkonen kertoo, vaikka toteaa että hänellä oli alusta saakka aavistus kirjan lopusta, joka vahvistui koko ajan. Perhosten kirjoittaminen oli Itkoselle rauhallinen prosessi, hänellä ei ollut kirjoittaessaan kiire, joten hän halusi kirjoittaa kirjaa sopivassa mielentilassa ja ennen kaikkea oikein. -Nähtäväksi jää, onko tämäkään lopullinen loppu vai vain väliloppu, Itkonen yllättää. Saammeko kymmenen vuoden kuluttua jatkoa Suvin ja Antin tarinalle? Itkonen on avoin tuollekin ajatukselle.

Anna minun rakastaa enemmän oli aikanaan varsinainen menestysteos. Kysyessäni kirjailijalta, aiheuttiko Palatkaa perhosten kirjoittaminen paineita vastaanoton suhteen, Itkonen kieltää sen. -Tiedän, etten millään voi yllättää lukijoita samalla lailla kuin silloin. Koska kirja käsittelee eri elämänvaihetta, siinä ei myöskään ole samaa nuoruuden aina viehättävää lumoa kuin AMREssa. Itkonen summaa. Se on aivan totta, mutta kuten kirjailija sanoo itse, ovat myös Anna minun rakastaa kirjan lukeneet kasvaneet Suvin ja Antin mukana, he ovat myös kasvaneet nuorista aikuisiksi. Aivan kuten minä! Se lienee yksi syy miksi minäkin Perhosiin niin kovasti ihastuin – kuten varmasti monet muutkin. – Paluu tuttujen henkilöiden seuraan oli minulle niin miellyttävä kokemus, että rohkenen toivoa sen olevan sitä myös monille lukijoille.

Palatkaa perhoset on jatkoa samalle maailmalle kuin Anna minun rakastaa enemmän. Niinpä innostamassa Itkosta kirjoittamiseen ovat jossain määrin samat kirjat kuin AMREssakin, esimerkiksi Mikael Cunningamin kirja Koti maailman laidalla, johon kirjailija oli erityisen ihastunut kirjaparin ensimmäistä puoliskoa kirjoittaessaan. Viime vuosina Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-romaanisarja on tehnyt suuren vaikutuksen Itkoseen, joten hän arvelee että Palatkaa perhosissa saattaa nähdä pieniä häivähdyksiä Knausgårdista.

Kysyessäni, kumpi Itkoselle on tullut läheisemmäksi, Antti vai Suvi, hän ei osaa vastata kysymykseen. Koska päähenköistä Antti on enemmän äänessä, on Itkonen viettänyt enemmän aikaa Antin seurassa. -Toisaalta sydämeni sykkii Suville. Perhosissa häntä tarkastellaan lähempää, enemmän ihmisenä ja vähemmän tähtenä kuin AMREssa. Tämä oli minulle tärkeää, Itkonen toteaa. Minulle, lukijalle tämä oli myös todella tärkeää: ihastuin AMREssa enemmän Anttiin, mutta Perhosissa Suvi vei sydämeni.

Molemmissa romaaneissa musiikki on erittäin tärkeässä roolissa. Itkonen kertoo että musiikki on hänelle itselleen todela tärkeää: -Näitä romaaneja ei olisi syntynyt elle musiikki merkitsisi minulle niin paljon. Itkonen toivoo että nämä romaanit herättäisivät samanlaisia tnuteita kuin musiikki meissä herättä, että kielessä olisi mukana musiikin rytmi. Ja onhan siinä! Itkonen sanoo että tavoite voi olla mahdoton, mutta ainakin minulle, olle kirjallisuus on monta astetta musiikkia rakkaampaa, musiikki sykki kirjan sivuilla.

Kalenterikarju -blogin Mikko Toiviainen on lanseerannut #pojatkinlukee -kampanjan, jossa esitellään myös lukuidoleita. Aivan lukuidolina Itkonen ei itseään näe, mutta on mielellään esimerkkinä paljon lukeneestä pojasta josta kasvoi melko kunnollinen mies. Hän on tietoinen kampanjasta ja onkin hieman ollut mukana – hän tahtoo ennen kaikkea oikaista lasten parissa olevaa käsitystä että lukeminen olisi vain tyttöjen juttu.

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)