JP Koskinen: Tammikuun pimeä syli


Kun dekkarihullulle esitellään uuden kotimaisen dekkarisarjan avausosa, niin enhän minä voi olla kiinnostumatta. Varsinkin kun kirjoittaja on JP Koskinen, kirjailija jonka useampi kirja on to-be-read listallani – vaikka Tammikuun pimeä syli onkin ensimmäinen kirja jonka Koskiselta luen. Mutta esimerkiksi Koskisen romaani Kuinka sydän pysäytetään on saanut osakseen niin suurta hehkutusta kirjablogeissa, että odotukseni Murhan vuosi -dekkarisarjan avausosaa kohtaan olivat korkealla. Eivätkä olleet turhaan, sen sanon.

Koskinen yhdistää Murhan vuosi -sarjan avausosassa taitavasti dekkaria ja lähihistoriaa. Vaikka nykypäivässä periaatteessa kirjassa kuljetaankin, niin samalla kurkataan erään perheen historiaan. Tammikuun pimeä syli nimittäin esittelee lukijalle Kalevi Arosuon, entisen poliisin ja nykyisen yksityisetsivän, sekä hänen sisarenpoikansa Juhon. Juhon isä on nimittäin murhattu, ja Kalevi Arosuo päättää ryhtyä tutkimaan murhaa. Juho saa auttaa tutkimuksissa. Kalevilla on ikuisuusprojektina Bodomjärven surmien tutkinta, ja niiden kautta hän päättää johdattaa Juhon rikostutkimuksien pimeään maailmaan. Joka ei ihan yksinkertainen maailma olekaan.

JP Koskinen astuu dekkarimaailmaan kerrassaan näyttävästi. Koskinen on monipuolinen kirjailija, joka on julkaissut romaaneja, novelleja sekä lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta käsittääkseni Tammikuun pimeä syli on hänen ensimmäinen dekkarinsa. Eikä taida jäädä viimeiseksi, sillä kuten jo aiemmin kirjoitin, tämä teos avaa Murhan vuosi -dekkarisarjan, johon minä ainakin taisin jäädä koukkuun jo ensimmäisestä kirjasta lähtien.

On jotenkin jännittävää päästä seuraamaan kotimaista dekkarisarjaa ensimmäisestä kirjasta lähtien. Vaikka olenkin koukussa pariin dekkarisarjaan joiden uusia osia odotan, niin jotenkin tuntuu kahta verroin jännittävämmältä että olen lähtenyt Murhan vuosi -sarjaan mukaan nyt heti, juuri kun ensimmäinen osa on julkaistu. Luulen että Koskisen tyyli kirjoittaa ja sarjan henkilöt vetäisevät mukaansa monia dekkarihulluja, koska kirjassa on monia koukkuja.

Tammikuun pimeä syli on aika perinteinen dekkari. On tapahtunut murha ja murhaajaa etsitään. Toki mukana on hyvin tuoreitakin näkökulmia, ja lähihistorian sijoittaminen kirjaan on hyvä asia. Mutta kysymyshän kuuluu: tarvitseeko dekkarissa aina olla kikkailuja, jotain uutta ja erikoista? Eikö välillä ole ihan parasta lukea sellaista, perinteisen omaista dekkaria jossa etsitään murhaajaa, ja jossa pelataan ennen kaikkea hyvillä ja kiinnostavilla päähenkilöillä? Minusta on.

Sillä päähenkilöt tekevät Tammikuun pimeästä sylistä niin voimakkaan, niin kiinnostavan kirjan. Koskinen on tehnyt hyvää työtä kehitellessään Kalevin ja Juhon, sekä monet kirjassa vilisevät sivuhahmot – niiden voimalla tämä kirja pelaa. Sillä sanokaapas, tiedättekö yhtään dekkarisarjaa jossa voimana eivät olisi päähenkilöt? Niin, en minäkään.

Kaiken kaikkiaan: kotimaisen dekkarin ystäville Tammikuun pimeä syli on ehdotonta luettavaa. Tosin varoitan, tähän jää koukkuun. Minä odotan jo seuraavaa osaa!

Tammikuun pimeä syli, JP Koskinen, 247 s., 2016, CrimeTime, Kustantajalta

Tästä kirjan teossivulle.