JP Koskinen: Luciferin oppipojat

 01.09.2016
Lukutoukka Krista

Kun Luciferin oppipojat tipahti yllättäen postiluukusta, yllätyin iloisesti. Tutkittuani kirjaa hetken olin vielä iloisemmin yllättynyt, sillä Koskisen uusi romaanihan vaikutti todella kiinnostavalta ja lukemisen arvoiselta. Lisäksi tiesin jo takakannen perusteella että lähipiiristäni löytyy useampi lukutoukka joka voisi olla kirjasta kiinnostunut.

Luciferin oppipojat on avaruusmatka, se on scifiä, jännitystä ja vielä paljon enemmän. Eletään 2100-lukua ja kapteeni Gabriel Bonhomme XIV saa todella tärkeän tehtävän. Bonhomme määrään lentämään Olympoksen planeetalle tukahduttamaan kybordien kapina. Vaikka operaation pitäisi olla vain rutiinia, ei Bonhomme ihan niin helpolla siitä selviä.

Yhdeksi Luciferin oppipoikien kiinnostavimmista puolista muodostuu Bonhomme itse. Hänet tunnetaan maan päällä miehenä joka tappoi Jumalan ja lento Olympokselle muodostuu Bonhommelle ehkä odotettua suuremmaksi matkaksi. Edellisellä Olympoksen-matkalla hän löysi jotain todella merkittävää ihmiskunnan historiaa ajatellen, ja nyt Bonhommelle selviää jonka avulla ratkeaa ihmiskunnan tulevaisuuden lisäksi myös miehen oma menneisyys.

Vaikka JP Koskinen on mielessäni jo ”the kirjailija”, mies joka on kirjoittanut merkittäviä romaaneja ja niiden lisäksi monia muita kiinnostavia kirjoja, olen kuitenkin lukenut kummallisen vähän hänen kirjojaan. Ystäväni Rasputin jäi aikanaan kesken vaikka olin aivan varma että tässä olisi nyt minun kirjani – aihe ei vain yksinkertaisesti ollut minua varten, vaikka ilmassa olivat kaikki hyvän kirjan ainekset. Koskinen on kuitenkin minulle tuttu, hänen dekkaristaan Tammikuun pimeä syli, josta pidin kovasti.

JP Koskinen oli minulle entuudestaan tuttu kirjailija, enkä joutunut pettymään Luciferin oppipoikien kanssa. Tässä on nimittäin kertakaikkiaan ainutlaatuinen teos jota lukiessani hymyilin, ihan jo siitä syystä että sain lukea jotain näin hienoa. Scifi, jonka maailmaan olen varovasti astelemassa, jo sekin olisi saanut minut houkuteltua lukemaan kirjaa. Se, että mukana on jännitys, petturuus, ihmisyys ja usko – se kaikki sai minun ihoni kihelmöimään jännityksestä ennen kuin avasin kirjan kannet. Se tunne kun olin päässyt kirjaan sisään ja todennut että kyllä, tämä on hyvä. Se tunne, se oli mahtava.

En ole mikään scifin tuntija, en tosiaankaan. En siis voi sanoa miten taitavasti sille genrelle ominaisia asioita on kirjassa käsitelty, mutta minulle nämä kybordit ja avaruusalusasiat menivät täydestä ja olivat täysin uskottavasti kerrottu. Minä en tosin vaadikaan hirveästi (minä, jolle jouduttiin selittämään Star Warsin ja Star Trekin eroja pariinkin kertaan), mutta nautin kaikesta huolimatta Luciferin oppipojista myös scifiromaanina. Se mikä ehkä teki kirjasta minulle niin nautinnollisen, oli että kirjassa oli myös suuret teemat, jotka saavat lukijan ajattelemaan.

Kehotan ihmisiä lukemaan Luciferin oppipojat. Se on tähän mennessä minulle tämän kirjasyksyn yllättäjä, kirja josta en etukäteen osannut odottaa näin paljon. Mutta niin se vaan teki, JP Koskinen, ja ryömi ihoni alle romaanillaan.

Luciferin oppipojat, JP Koskinen, 292 s., 2016, WSOY, Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan teossivulle

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)