Jarmo Stoor: Motelli


Motelli Jarmo Stoor 249 s. 2015 Into Arvostelukappale

En oikein tiedä mitä odotin aloittaessani Jarmo Stoorin uuden romaanin Motelli. Toki odotin kiinnostavaa kirjaa, mutta mitä sainkaan: inhimillisen ja hauskan teoksen, jota lukiessa nautin täysillä. Motellin kuvaus Inton katalogissakin oli toki kiinnostava, mutta en arvannut että Stoorin huumori ja tapa kertoa tarinaa olisi näin hieno.

Tarkemman juonenkuvauksen voit käydä lukemassa teossivulta, mutta kirjan lähtökohta on se, että Timo suostuu humalassa Motellin pitäjäksi. Hän ei todellakaan arvaa mihin on lupautunut, sillä Motellin asiakkaat ovat kovin persoonallista porukkaa. Kirjan voima ovatkin juuri henkilöt: päähenkilö Timo on lämmin ja mukava hahmo josta pidin, mutta erityishuomion saivat sivuhenkilöt, Motellin asukkaat. Asukkaisiin mahtuu kaikenlaista väkeä, ja naurahtelin kerran jos toisenkin Stoorin taitavasti kuvailemille tyypeille. Sieltä löytyy homonatsia ja hänen miesystäväänsä sekä pientä Puutarhatonttumummoa. Jotkut asukkaista ovat vain käymässä, mutta jotkut, kuten Puutarhamummo, ovat mukana koko kirjan ajan.

Ainoastaan huumorin voimin Stoor ei kerro Motellista. Mukana on inhimillisyys ja lämpö, niin ihanasti Timo pitää huolta Motellin asukkaista. Hän suhtautuu ymmärtävästi tai ainakin huumorilla asukkaisiin ja kummallisiin tilaiteisiin joihin Motellissa törmää. Aina ei tosin toimi huumorikaan, vaan kun Timolla herää epäilys pedofiliasta, saavat asukkaat kenkää. Motelli on siis myös vahvasti yhteiskunnan ongelmiin puuttuva kirja, Timolle tulee vastaan edellä mainittua pedofiliaa ja irakilainen mies joka päättää rueta nälkälakkoon saadakseen tavata taas lapsensa. Stoor ei kuitenkaan saarnaa, vaan kertoo Timon näkökulmasta päähenkilölle selvät asiat. Jarmo Stoor on itsekin omistanut motellin Kempeleellä. Onko siis ihmekään että hän on saanut kirjaan hienon inhimillisen otteen, jolla kuvaa Timon suhtautumista Motellin asukkaisiin?

Tämä oli ensikosketukseni Jarmo Stooriin. Luulen, että olin ajatellut Motellia vakavammaksi teokseksi, vaikka kirjan kuvauksessa huumoria luvataankin. Mutta joskus kyllä käy niinkin, että kirja luvataan hauskaksi mutta kirjailijan käsitys huumorista ei sitten kolahdakaan lukijalle ollenkaan. Onneksi Motellin kanssa ei käynyt niin, vaan Stoorin huumori oli aivan kuin omaani ja hykertelin kirjan kanssa useamman kerran.

Motellissa viihtyy. Mielelläni minäkin olisin Timon hoiviin mennyt, ellei sitten Puutarhatonttumummon terävä nenä olisi minustakin haistanut harmia… Jos et kavahda huumorin sävytteistä kerrontaa ja inhimillinen kerronta puree, kannattaa Motelliin tutustua ehdottomasti. Iso peukku kirjalle!

Tästä kirjan teossivulle.