Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja


Kansakunnan oma sanamaija Heli Laaksonen on yleisön pyynnöstä tarttunut jälleen kynään ja loihtinut lukijakuntansa iloksi uuden teoksen – kamarinäytelmän lounaismurteella.

Näytelmän pääosassa ovat omia syntymäpäiviään pakoileva Tuija ja häntä pakomatkalla avustava Sylvia. Seitsemänkymppiset naiset ovat asettuneet perheiltään ja sukulaisiltaan piiloon Sylvian asuntoon ja suunnittelevat siellä ohjelmaa nuorisoseuran satavuotisjuhlaan.

Sylvia ja Tuija selailevat läpi Heli Laaksosen runoja, vanhoja ja aivan uusia tekeleitä, ja puhuvat elämästä ja ihmissuhteistaan kuin parhaat ystävykset. Puheenaiheena sivutaan erityisesti miessuhteita, niitäkin, joissa naisilla on huomion kohteena ollut yksi ja sama henkilö.

Jonkin verran näytelmässä puhutaan myös ikääntymisestä, kun kerran vanheneminen on ajankohtaisesti tilanteessa läsnä. Sylvia ja Tuija vaikuttavat elämää nähneiltä naisilta, jotka vahvistuvat ja notkistuvat vain vuosi vuodelta. Eivät he tosi asiassa tunnu piittaavan vanhenemisesta vaan pakoilevat vain turhaa huomiota.

Naiset jakavat keskenään muistoja matkan varrelta. Pohditaan uraa sekä elämän kehitystä ja käydään läpi epäonnisia mies- ja anoppisuhteita.

Naisten dialogi on luonnollisesti kyllästetty Laaksoselle tunnusomaisella lounaismurteella, mikä tekee naisten välisestä sananvaihdosta luonnekasta ja hersyvää. Myös näytelmässä esiintyvät aiemmin julkaisemattomat runot ovat sitä tuttua ja taattua Laaksosta, mutta näytelmäteksti sellaisenaan ei aivan yllä Laaksosen runojen kaltaiseen oivaltavuuteen.

Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja. Kynälä, 2016. 95 s. Arvostelukappale kirjailijalta.

Teoksen esittelysivulle