Eve Hietamies: Hammaskeiju

”Voi hyvänen aika miten hyvä kirja tämä oli!” Huudahdin hetki sitten kun suljin Hammaskeijun kannet. Kyllä, tämä Pasasten tarinan päättävä kirja oli kaikkea mitä toivoin. Ja vielä vähän enemmän.

Suomesta löytyy paljon meitä jotka ovat eläneet Pasasten, Antin ja Paavon tarinan mukana vahvasti. Joka solullaan ja sydämellään. Yösyöttö ja Tarhapäivä saivat minut rakastumaan tähän parivaljakkoon – ja rakastumaan Eve Hietamieheen. Kuten Annika blogissaan osuvasti kirjoittaa ”Jotenkin Eve on onnistunut loihtimaan nämä fiktiiviset hahmot niin eläviksi, että heistä alkoi olla jo huolissaan. Miten siellä pärjätään?”. Niinpä! Minäkin odotin palavasti Antin ja Paavon tarinan jatkoa, mietin useampaan kertaan miten tämä parivaljakko pärjää. Ja nyt, Hammaskeiju oli käsissäni. Ihanaa!

Hammaskeijussa Antin tilanne ei ole helppo. Paavo aloittaa ensimmäisen luokan ja Antti käy töissä. Yhtäkkiä pitäisi huolehtia miten poika pärjää lyhyen koulupäivän jälkeen ja miten hän selviää lukuisista arkipäivän asioista. Samalla Antin pitäisi huolehtia omasta jaksamisestaan, omasta arjestaan joka lopulta tuntuu kaatuvan päälle. Ja sitten vielä on Enni. Enni joka on jo kauan ollut iso osa Antin elämää, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Voisiko Ennistä ja Tertusta tulla oikeasti pala Antin ja Paavon arkea – vai onko se vain unelmaa?

Hammaskeiju jatkaa samalla tyylillä kuin Yösyöttö ja Tarhapäivä, se itkettää ja naurattaa. Silti tuntuu että tämä Antin ja Paavon tarinan päättävä kirja on kuitenkin vielä enemmän kuin trilogian kaksi muuta osaa – se on vielä enemmän elämää. Sillä elämäähän Eve Hietamies näissä kirjoissa kuvaa, iloineen ja suruineen, nauruineen ja kyynelineen.

Hietamies vei minut maailmaan jota en tunne. Nimittäin vanhemmuuden maailmaan. Vaikka minulla ei olekaan lapsia (eikä sen paremmin parisuhdettakaan), pystyn näin ulkopuolisen silmin sanomaan että Eve Hietamies kuvaa vanhemmuutta, yksinhuoltajan arkea, tavattoman aidosti. Tapa jolla hän sukeltaa Antin nahkoihin on tavattoman hieno ja se miten hän kuvaa pieniä yksityiskohtia vanhemmuudessa – se koskettaa. Juuri nuo yksityiskohdat tekevät Hammaskeijusta niin elämänmakuisen kirjan.

Kun mietin mitä Hammaskeijusta kirjoittaisin, mietin voinko sanoa tätä kevyeksi kirjaksi? Tavallaan voin, tavallaan en. Omalla tavallaan Hammaskeiju viihdyttää, se varmasti saa melkein jokaisen lukijansa nauramaan ja nauttimaan lukemisesta mutta se on paljon muutakin kuin kepeyttä. Se on väkevää kuvausta arjesta, vanhemmuudesta, välittämisestä ja parisuhteesta – se on jotain sellaista joka toi ainakin minun silmäkulmaani kyyneleen useampaan kertaan.

Kiitos Antti ja Paavo, kun tulitte elämääni, kiitos että sain nauraa ja liikuttua kanssanne. Kiitos Eve Hietamies että kirjoitat, kiitos sykähdyttävästä, ihmisläheisestä ja elämänmakuisesta trilogiasta – nautin jokaisesta osasta. Hammaskeijua täydellisempää päätöstä en olisi voinut toivoa.

Hammaskeiju, Eve Hietamies, 415 s., 2017, Otava, Arvostelukappale kustantajalta

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)