Enni Mustonen: Ruokarouva

 03.06.2016
Lukutoukka Krista

En varmasti ole ainoa joka on odottanut palavasti Enni Mustosen uutta romaania. Mustonen oli kirjailija joka vei minut omalta osaltaan historiallisen kirjallisuuden pariin ja olenkin seurannut Syrjästäkatsojan tarinoiden myötä Idan tarinaa innoissani. Idan tarinan lisäksi olen lukenut muitakin Enni Mustosen kirjoittamia sarjoja – ja ihastunut kaikkiin. Tässä on kirjailija joka osaa kertoa lähihistorian tapahtumista vetävästi!

Ruokarouva alkaa Tukholmasta, johon Ida on tyttärensä Kirstin kanssa päätynyt. Kun Ida saa kuitenkin yllätysperinnön, hän pääsee toteuttamaan unelmansa: hän palaa Suomeen, ostaa hirsihuvilan ja perustaa täyshoitolan. Ruokarouva noudattaa sarjan aiempien osien teemaa, sillä kirjan sivuilla vilahtelee kulttuurihenkilö jos toinenkin. Idan vieraana käyvät niin Eino Leino kuin L. Onervakin, sekä monia muita kulttuurielämän vaikuttajia. Idan, Kirstin ja muiden täyshoitolan asukkaiden elämää kuitenkin ravistellaan, kun Suomeen syttyy sisällissota.

Olin tottavie onnellinen saadessani Ruokarouvan käsiini. Odottavan aika on pitkä, niin sanotaan, ja tuntui että olin odottanut iäisyyden jatkoa Idan tarinalle, vaikkei aikaa oikeasti ollut tainnut kulua kovinkaan paljon. Mustonen vain jätti sarjan edellisessä osassa, Emännöitsijässä, tapahtumat niin jännittävään kohtaan että lukijaparka ihan pakahtui: miten Idan käy? Onhan Syrjästäkatsojan tarinoista muodostunut yksi tämänhetkinen suosikkisarjani.

Ruokarouvassa minua viehätti eniten se, miten Idan elämä muuttuu. Hän on tähän saakka elänyt toisten palkollisena, lapsenpiikana ja paimentyttönä. Perinnön myötä Idan paikka maailmassa ikään kuin muuttuu, hän saa ikioman kodin ja omia palkollisia. Toki maailmaan mahtuu silti huolta ja murhetta, etenkin sitten kun sota syttyy, mutta myös paljon iloa. Tuohan sitä jo Idan tytär Kirstikin. Se mikä minua eniten viehättää tässä sarjassa: ilo. Se että Idalla on elämässään ilo ja onni, vaikka hänen vuosiinsa on mahtunut suuria suruja ja ikäviä asioita. Ida jaksaa kuitenkin iloita ja olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Minulle, joka en ollut koulussa historiasta niin hirvittävän innoissani, on historiallinen kirjallisuus ja etenkin tällainen Enni Mustosen kaltainen kirjailija niin tervetullut kuin voi olla. Mustonen vie minut kirja toisensa jälkeen Suomen historiaan ja kulttuurihenkilöiden koteihin. Hän kertoo lähihistorian tapahtumista fiktiivisten henkilöiden voimin, jolloin niistä kiinnostuu aivan toisella tavalla kuin lukemalla asioita historian kirjoista. Nytkin kiinnostuin aivan toisella tavalla sisällissodasta kun luin Ruokarouvasta, mitä Idalle noina aikoina tapahtui.

Enni Mustonen on mielestäni sopivaa luettavaa niin monelle. Mustonen sopii viihteellisistä romaaneista pitäville, historian ystäville ja yksinkertaisesti hyvän kirjallisuuden ystäville. Enni Mustonen nimittäin osaa kirjoittaa, huomaan nauttivani hänen kynänsä jäljestään kirja toisensa perään yhä enemmän. Ruokarouvaa en tosin suosittele lukemaan itsenäisenä romaanina, vaan aloittamaan sarjan ensimmäisestä osasta, Paimentytöstä.

Ruokarouva, Enni Mustonen, 430 s., 2016, Otava, Arvostelukappale kustantajalta

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)