Elina Karjalainen & Hannu Taina: Uppo-Nallen talviturkki & Uppo-Nalle ja setä Tonton

 22.07.2017
Elma Susanna

Uppo-Nallen juhlavuoden kunniaksi myös sarjan nimikkoteosta seuraanneet kaksi osaa, Uppo-Nallen talviturkki sekä Uppo-Nalle ja setä Tonton on julkaistu uutena väritettynä yhteisniteenä.

Tarinat ovat suoraa jatkoa Elina Karjalaisen kirjoittamalle ensimmäiselle Uppo-Nalle-kertomukselle.

Uppo-Nalle päättyi loppukesään ja paluuseen kaupunkiin. Seuraava osa, Uppo-Nallen talviturkki jatkaa tarinaa syksyn ja koulun alusta eteenpäin.

Reeta on menossa kouluun ja myös Uppo-Nallen koulutuksesta aletaan neuvotella. Asia jää kouluhallituksen päätettäväksi. Tilanne on hieman outo, sillä harvoin leikkinalleja otetaan kouluun.

Sillä aikaa, kun Reeta käy koulua, Uppo-Nalle yrittää saada aikansa kulumaan perheen kotona Kissakuja viidessä. Talvi on tulossa, joten Reetan äiti päättää teettää nallelle talviturkin.

Ensimmäisen osan tapaan luvassa on anekdootteja ja seikkailuja joka luvulle. Nalle ja Reeta ehtivät muun muassa seikkailla linnanraunioilla, Laulava Lintukoira saada pentuja ja Uppo-Nalle tutustua kahteen naapuriin muuttaneeseen neuvokseen: vuori- ja salaneuvokseen.

Uppo-Nallen talviturkissa vielä turkin ompelemistakin tärkeämpää on nallen ensimmäisen runokokoelman julkaiseminen. Uppo-Nalle haluaa painattaa runoistaan kokoelman nimeltä ”Uponneen kansan laulut”. Niinpä nalle toimittaa kokoelmansa Karhukustannus Oy:hyn.

Lopulta koittaa joulu, ja Uppo-Nalle lausuu joulurunonsa koulun joulujuhlassa. Samaan aikaan Uppo-Nallen runokokoelma yllättäen julkaistaan. Nalle lahjoittaa kirjan joululahjaksi kaikille läheisilleen.

Sarjan toisessa osassa korostuu, miten Uppo-Nallella on tapana olla koko ajan äänessä. Etenkin kun nallea runottaa, sen on mahdotonta pitää kuononsa kiinni. Tuntemattomille se tulee usein puhuneeksi liikaa ja hassuja. Uppo-Nallella on taipumusta päätyä hankaliin tilanteisiin ja aiheuttaa väärinkäsityksiä sanomisillaan.

Uppo-Nallen talviturkki on kaikista kommelluksistaan huolimatta kovin harmiton tarina. Kaikki päättyy aina lopulta hyvin. Teos päättyy tällä kertaa kevääseen ja sarjan seuraava osa Uppo-Nalle ja setä Tonton jatkaa tästä.

Uppo-Nalle ja setä Tonton ei aiempien teosten tapaan sijoitukaan Kuopioon vaan Ranskan maalle. Uppo-Nalle palaa juurilleen ja matkustaa Reetan ja tämän vanhempien ja isovanhempien kanssa tapaamaan vanhaa ystäväänsä setä Tontonia.

Reetan vanhemmat jatkavat matkaansa Afrikkaan, isovanhemmat Sveitsiin. Lopulta Reeta, Uppo-Nalle, Tonton, Laulava Lintukoira ja matkan varrelta mukaan tarttuneet uudet ystävät pääsevät seikkailemaan keskenään Pariisiin ja Ranskan maaseudulle.

Setä Tonton on vallan omanlaisensa karhu, aito ranskalainen ja todellinen kulinaristi. Tonton ei ole yhtä seikkailunjanoinen kuin suomalaiset vieraansa. Tonton joutuu säästämään jopa ruokailutottumuksissaan tarjotakseen apetta vieraiden pohjattomaan seikkailun nälkään.

Uppo-Nalle ja setä Tonton on eräänlainen matkakirja, jossa tutustutaan pintapuolisesti Ranskan maahan ja kulttuuriin. Kovin syvällistä kuvaa ranskalaisista ei esitetä. Pikemminkin heitä käsitellään eräänlaisena kuriositeettina. Ranska kuvataan esimerkiksi romantiikan ja rakkauden luvattuna maana. Tarinan lopuksi Uppo-Nallekin rakastuu.

Hannu Tainan alkuperäiskuvitukset tuovat lukijan nähtäväksi tutun ja turvallisen Uppo-Nallen. Kuvituksen värityksestä vastaa Päivi Arenius, joka on käyttänyt huomattavasti rohkeampia ja intensiivisempiä värejä kuin vasta julkaistussa Uppo-Nallen uusintapainoksessa. Areniuksen värimaailma saa Uppo-Nallet näyttämään entistä retrommilta.

Elina Karjalainen: Uppo-Nallen talviturkki & Uppo-Nalle ja setä Tonton. Kuvittanut Hannu Taina. Värittänyt Pävi Arenius. WSOY, 2017. 296 sivua. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle

Elma Susanna

Elma Susanna

Olen Elma, turkulainen kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija, kriitikko ja bloggaaja. Suomi lukee -sivustolle kirjoitan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista. Omassa Kohtaamisia-blogissani esittelen muun muassa espanjan- ja portugalinkielisten maiden kirjallisuutta.
Elma Susanna