Elina Karjalainen & Hannu Taina: Uppo-Nalle

 22.07.2017
Elma Susanna

Tänä vuonna vietetään Uppo-Nallen juhlavuotta. Elina Karjalaisen kirjallisesti ja Hannu Tainan kuvallisesti luoma ikimuistoinen nallehahmo on ilahduttanut lasten saduissa jo neljänkymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen Uppo-Nalle-satu ilmestyi 1977. Juhlavuoden kunniaksi siitä on julkaistu uusi väritetty painos.

Uppo-Nalle on suhteellisen laajaksi levinnyt teossarja. Varsinaisia Uppo-Nalle-kirjoja on julkaistu yhteensä yli parisenkymmentä. Lisäksi sarja on taipunut niin elokuvaksi, näytelmäksi kuin oopperaksi sekä monenlaisiksi oheistuotteiksi.

Sarjan ensimmäinen osa, nimikkohahmonsa mukaan nimetty Uppo-Nalle kertoo Uppo-Nallen syntytarinan. Uppo-Nallen nimi tulee siitä, että se on pitkään ajelehtinut upoksissa.

Alun perin Uppo-Nalle on kotoisin Ranskasta, ja sen oikea nimi on Alfonso. Uppo-Nalle-nimen se saa vasta, kun eräs turhaantunut poikalapsi heittää sen alas laivan kannelta ja nalle syöksyy veteen.

Lopulta nalle ajelehtii rantaan, josta sen löytää hyväsydäminen lapsi Reeta. Uppo-Nalle pääsee asumaan Reetan vanhempien ja heidän koiransa Laulavan Lintukoiran kesämökille.

Uppo-Nallella ja Laulavalla Lintukoiralla on yksi yhdistävä ja tunnusomainen piirre: ne ovat molemmat taitavia riimittelijöitä. Uppo-Nalle onkin tullut satujen ja sattumusten lisäksi kuuluisaksi runoistaan. Kirjasarjan ensimmäisestä osasta alkaen nallella on tapana huomauttaa, kun häntä alkaa hirmuisesti ”runottaa”. Yleensä hän ei erikseen edes varoita etukäteen vaan antaa säkeiden vyöryä ulos suustaan. Uppo-Nalle luottaa loppusointujen voimaan.

Uppo-Nalle-sarjan ensimmäinen teos etenee hyvin episodimaisesti. Kukin luku on numeroitu, minkä lisäksi kerrotaan, mitä kussakin luvussa tapahtuu – kuin Don Quijotessa konsanaan. Jokaiseen lukuun kytkeytyy jokin arkinen tai erikoinen tapahtuma, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin. Varsinaista juonta Uppo-Nallen tarinoissa ei ole. Niissä kuvataan vain yksinkertaista ja metkaa runoilevan nallen elämää.

Episodimaisuudesta huolimatta Uppo-Nallessa on myös kokeilevia piirteitä. Esimerkiksi viides luku on kirjoitettu kokonaan lihavoidulla tekstillä, siksi että siinä kerrotaan myrskystä. Lisäksi teoksen lopusta löytyy liite, kertomus, jossa kerrotaan, kuinka Reetan isoisä saa urhoollisuusmitalin. Kertomukseen viitataan toistuvasti tarinan vaiheilla, ja Uppo-Nalle myös puhuttelee lukijaa kehottaen tätä lukemaan isoisän tarinan kirjan lopusta.

On hyvin ymmärrettävää, että Uppo-Nallen tarinat ovat ilahduttaneet niin monia jo vuosikymmenten ajan. Uppo-Nallen tarinoissa on arkista elähdyttävyyttä. Niissä ei punota jännittäviä juonia vaan kerrotaan samastuttavista ja inhimillisistä hahmoista ja joskus hieman huimistakin seikkailuista.

Kouluikäinen, varhaiskypsä Reeta on hyvä vastapaino hassulle ja tohelolle nallelle. Suoranaista didaktisuutta Uppo-Nallessa on väistelty. Tarinoiden on tarkoitus olla viihdyttäviä ja helposti ymmärrettäviä.

Uppo-Nallet ovat kestäneet hyvin aikaa. Kirjoista löytyy vain muutamia 1970–1980-luvun populaarikulttuuriin tehtyjä viittauksia, joita nykyajan lapset tuskin ymmärtävät. Spede Pasanen ja Jukka Kuoppamäki eivät taida olla nykylapsille tuttuja nimiä.

1980-luvulla lapsuuttaan eläneet vanhemmat kokevat varmasti suurta nostalgiaa lukiessaan lapsilleen oman lapsuutensa suosikkikirjoja. Onkin hauska huomata, että uusintapainoksissa ollaan vähitellen lähestymässä 1900-luvun loppupuolta ja kirjallisuutta, jota nykyajan tuoreet vanhemmat ovat lukeneet ja kuunnelleet lapsuudessaan.

Uppo-Nalle on maineensa klassikkona ansainnut. Uusintapainos on muuttunut muodoltaan vain sen verran, että mustavalkokuvat on vaihdettu värillisiksi. Se vie kirjan ilmettä positiivisempaan suuntaan. Kuvitus tuo muuten rauhallisiin tuokiotarinoihin sopivasti väriä.

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle. Kuvitus: Hannu Taina. WSOY, 2017. 128 sivua. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle

 

Elma Susanna

Elma Susanna

Olen Elma, turkulainen kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija, kriitikko ja bloggaaja. Suomi lukee -sivustolle kirjoitan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista. Omassa Kohtaamisia-blogissani esittelen muun muassa espanjan- ja portugalinkielisten maiden kirjallisuutta.
Elma Susanna