Antti Ritvanen: Miten muistat minut

 04.08.2016
Lukutoukka Krista

Kotimainen esikoisromaani kiinnostaa lähestulkoon aina. Esikoisromaani on siinä mielessä kiinnostava, että se voi tarjota mitä tahansa, kirjailijan suhteen ei ole ennakko-odotuksia vaan edessä voi olla millainen lukuelämys tahansa. Miten muistat minut odotti hetken jos toisenkin kirjahyllyssäni, sillä kuvaus nuoren miehen elämästä jännitti hieman etukäteen vähän. Olisiko tämä minun juttuni, vaikka olinkin kuullut kirjasta rutkasti suosituksia? No, olihan se. Todellakin.

Antti Ritvasen esikoisromaanissa ääneen pääsevät sekä äiti ja poika. Äiti, menestyskirjailija Marjatta Aalto ottaa inspiraation kirjoihinsa omasta elämästään ja myös poika saa osansa hänen kirjoissaan. Marjatan elämässä runsaasta päihteidenkäytöstä huolimatta suurta roolia näyttelevät nuoruudenrakastettu Linde sekä oma poika Jesse, vaikkei Jesse sitä aina uskokaan. Marjatta on nyt poissa ja Jesse pohtii lapsuuttaan sekä äitisuhdettaan.

Antti Ritvasen kieli osui minuun täysillä. Ritvanen kirjoittaa rikkaasti muttei kuitenkaan liian monimutkaisesti että kerronta olisi vaikeaa. Tarinaan kiintyminen lähestulkoon viidensadan sivun aikana oli helppoa ja lukeminen oli nautinto. Kiinnyin omalla tavallani niin Marjattaan kuin Jesseenkin, vaikka enemmän tunnuin tarinan varrella elävän Jessen nahoissa. Vaikka en pystynyt samaistumaan Jesseen – elämässämme ei ole yhtymäkohtia -, niin Ritvasen kerronnan myötä Jessen sieluun sukeltaminen oli helppoa.

Ritvanen on todella lahjakas esikoiskirjailija. Jo se, miten hän kuvaa elämää, on jotenkin niin aitoa ja hurmaavaa, että jouduin lukemaan toisinaan virkkeen jos toisenkin uudelleen ja ihastelemaan lukemaani. Miettimään, että näinhän se juuri on. Ritvasen kuvaus elämästä ja ihmisestä on sellaista, jonka mielestäni pitäisi jäädä elämään ainakin jossain määrin. Toivon todella että tästä kirjailijasta kuulemme vielä – paljon.

Miten muistat minut pitää sisällään elämää monelta kantilta. Ritvanen kuvaa hienolla tavalla Jessen ja Marjatan elämän iloja ja suruja, naurua ja ahdistusta. Omalla, hieman vinksahtaneella tavalla Ritvanen on saanut esikoisromaaninsa mukaan myös huumorin, jonka toivon myös muiden lukijoiden kirjasta löytävän – se antaa nimittäin kirjasta paljon enemmän. En silti väitä etteikö Miten muistat minut pitäisi sisällään myös omanlaistaan raskautta, minutkin se paikoin sai ahdistumaan – mutta se kuuluu asiaan. Se kuuluu elämään, ja se kuuluu monipuoliseen romaaniin. En pahastunut, en lainkaan.

Miten muistat minut on ehdottomasti tämän kirjavuoden merkkiteoksia, yksi hienoimpia esikoisromaaneja. Tänä vuonna olemmekin saaneet juhlia hienojen esikoisromaanien kanssa, ja luulen että tämä kirjasyksy tuo mukanaan vielä useamman sellaisen. Nautitaan, nautitaan, nautitaan!

Miten muistat minut, Antti Ritvanen, 463 s., 2016, Otava, Arvostelukappale kustantajalta

Tästä kirjan teossivulle.

Lukutoukka Krista

Lukutoukka Krista

Olen Suomi lukee -palvelun kirjabloggaaja ja päätoimittaja joka suhtautuu kirjallisuuteen syvällä rakkaudella ja intohimolla. Kirjoitan sivulle uudesta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta - aiheesta jota rakastan erityisesti. Lukutoukan kulttuuriblogiin, omaan blogiini, kirjoitan käännöksistä, lasten- ja nuortenkirjoista sekä vanhemmasta kirjallisuudesta. Onni on kun on hyvä kirja kesken!
(Krista Airola menehtyi keväällä 2017 äkillisesti. Suomi lukee haluaa kunnioittaa hänen muistoaan, ja säilytämme siksi myös hänen esittelynsä. Kiitos.)
Lukutoukka Krista

Latest posts by Lukutoukka Krista (see all)