Antti Heikkinen: Matkamies maan


Marraskuu on lähestulkoon puolessa välissä ja olen ehtinyt lukea lukuhaasteeseen vaikka mitä kiinnostavaa ja ihanaa. Yksi hienoista lukunautinnoista mitä oma lukuhaasteeni on pitänyt sisällään on Antti Heikkisen uusi, ainakin omalla kohdallani hyvin odotettu romaani. Matkamies maan on kirja juuri tähän hetkeen, aiheiltaan todella ajankohtainen ja kuitenkin sellainen joka sai nauramaan. Kerran jos toisenkin.

Jälsinkankaan lakkautetun ammattikoulun tiloihin ollaan perustamassa vastaanottokeskusta. Ajatus ei innosta kaikkia paikkakunnalla asuvia, vaan saa varsinkin pari nuorta miestä asettumaan vastahankaan. Leon ja Jeren mielestä Suomestakin löytyisi aivan tarpeeksi apua tarvitsevia ja he päättävät ottaa kovat otteet käyttöön – he pyytävät apua Kapaselta, pahamaineiselta mieheltä jonka puheille ei ehkä kuitenkaan olisi kannattanut mennä…

Voiko tällaisesta aiheesta kirjoittaa? Voiko kirjailija kirjoittaa hyvän romaanin aiheista jotka herättävät valtavasti tunteita sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla? Antti Heikkinen todistaa että kyllä voi. Luulen että vellovan maahanmuuttokeskustelun kautta Matkamies maan kiinnostaa ihmisiä ja saa varmasti monenlaista lukijaa – ketäpä nyt ei kiinnostaisi romaani joka on kirjoitettu aiheesta josta paljon puhutaan? Voin sanoa, tämä kyllä kannattaa lukea. Heikkinen ei nimittäin jätä kirjaa pelkkään maahanmuutto asiaan, vaan se on rikas ja monipuolinen kirja – ja vielä hauskakin.

Pidän Heikkisen kirjan yhtenä tärkeimpänä osana huumoria. En tiedä miten tällaista aihetta olisi voinut käsitellä kirjassa ilman hyvää huumoria – tai millainen kirjasta olisi tullut. Tiesin ennalta pitäväni Heikkisen huumorista ja siispä uskalsin jo etukäteen kiinnostua näin suuresta ja riskialttiista aiheesta kirjoitetusta kirjasta. Mutta jos Matkamies maan olisikin kirjoitettu täysin vakavalla kynällä? Enpä tiedä. Heikkinen on kuitenkin aika mestari, mitä tulee huumoriin. Ihanaa, että on. 

Kyllä, Heikkinen uskaltaa. Se on ajatus joka jäi tärkeimpänä mieleen kirjan lukemisen jälkeen. Kun suljin Matkamies maan kannet, oli päällimmäinen ajatukseni se että tämä kirjailija on tavattoman rohkea. Hän uskaltaa revitellä, hän uskaltaa kirjoittaa vakavista asioista ja hieman sekoittaakin niitä keskenään – sillä tavalla että täällä Joensuussa yksi lukutoukka saa lukiessaan hihitellä sohvannurkassa. Ehkä joku jossain toisaalla sohvannurkassa kohottelee kulmiaan ja miettii että mitähän tämä Antti on nyt oikein ajatellut… Mutta Heikkinen on uskaltanut ottaa riskin. Olen siitä hyvin onnellinen. 

Matkamies maan, Antti Heikkinen, 350 s., 2016, Siltala, Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan teossivulle