Annika Sandelin: Kiusallista ja huipputärkeää (Yokon yökirja #2)

 02.08.2017
Elma Susanna

Kiusallista ja huipputärkeää on toinen osa Annika Sandelinin Yokon yökirja -sarjaan. Kuten nimestä voi päätellä, ollaan varhaisnuoruuden ytimessä, noloudessa ja kipuilussa.

Yokon nimi on Yoko, koska hänen äitinsä on halunnut nimetä kaikki lapsensa kuuluisien taiteilijoiden mukaan. Yokolla on myös kaveri nimeltä Anna, joka on adoptoitu Kiinasta.

Yokolla on yökirja, joka on kuin päiväkirja, mutta hän kirjoittaa sitä öisin ennen nukkumaanmenoa. Toisin sanoen koko kirjan teksti perustuu Yokon yksiääniseen kerrontaan. Teoksen kertomus koostuu Yokon reflektoimista ajatuksista, jotka hän päivän päätteeksi pukee sanoiksi.

Teoksen yökirjamuotoon liittyy hyvin henkilökohtainen ulottuvuus. Yökirja on tarkoitettu vain Yokon omille silmille, minkä vuoksi hän voi yökirjaansa kirjoittaa vaikeista ja nolostuttavista asioista suhteellisen paljastavasti ja rehellisesti.

Vaikka Yoko kirjoittaakin pääasiassa omasta elämästään, kuten koulunkäynnistä, harrastuksista, perheestään, ystävistään ja ihastuksestaan, on Kiusallista ja huipputärkeää -teoksen pääosassa kuitenkin hänen ystävänsä Anna.

Yoko on kovin huolestunut ystävästään ja kirjoittaa tästä paljon. Annan vanhemmat adoptoivat tämän, koska he eivät voineet saada omaa lasta. Nyt Annan äiti kuitenkin on raskaana, ja Anna pelkää menettävänsä paikkansa. Hän pelkää biologisen lapsen menevän hänen edelleen.

Annan kipuilua on tuskallista seurata. Hän alkaa kutsua äitiään tämän etunimellä ja päättää muuttaa takaisin Kiinaan sinne lastenkotiin, josta Annan vanhemmat hänet aikoinaan hakivat.

Neljäsluokkalaisten varhaisnuorten elämää on kuvattu teoksessa arkisen samastuttavasti. Yökirjamuoto on siitä herkullinen, että se paljastaa kertojahahmonsa suurimmat salaisuudet. Uskon, että Yokosta moni nuori lukija löytää vielä hyvän ystävän.

Kiitos teoksen käännöksestä kuuluu Liisa Ryömälle. Teosta lukiessa on vaikea pitää mielessä, että henkilöhahmot ovat todellisuudessa suomenruotsalaisia ja ruotsinkielisiä. Pääasiassa tämä käy ilmi vain silloin, kun lapset opettelevat koulussa suomen kieltä vieraana kielenä.

Kummallisena piirteenä käännöksessä pidin tekstin hankalaa luettavuutta. Teksti sisältää huimasti kielioppivirheitä, joiden tarkoituksena on ilmeisesti korostaa, että kirjan kertoja on alakouluikäinen nuori, jolla ei ole vielä kaikki pilkkusäännöt hanskassa. Herää vain kysymys, eikö tällainen teos ohjaa lapsia kirjoittamaan itsekin väärin?

Kiusallista ja huipputärkeää -teoksen on kuvittanut Linda Bondestam. Vaikka yleensä nautin Bondestamin lastenkirjakuvituksista, Yokon yökirjassa mustavalkoinen piirroskuvitus tuntuu lähinnä pakollisesta lisältä eikä kovin huolellisesti suunnitellulta. Jos halutaan pitää yllä illuusiota aidosta yökirjassa, tulisi kuvituksen mielestäni olla töherrysmäisempää.

Annika Sandelin: Kiusallista ja huipputärkeää (Yokon yökirja #2). Kuvittanut Linda Bondestam. Suomentanut Liisa Ryömä. Teos & Förlaget, 2017. 156 sivua. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle

 

 

Elma Susanna

Elma Susanna

Olen Elma, turkulainen kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija, kriitikko ja bloggaaja. Suomi lukee -sivustolle kirjoitan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista. Omassa Kohtaamisia-blogissani esittelen muun muassa espanjan- ja portugalinkielisten maiden kirjallisuutta.
Elma Susanna