Anne Leinonen: Kirjanoita

 27.07.2017
Elma Susanna

Kirjanoita aloittaa kaksiosaisen kirjasarjan, jonka keväällä ilmestyvä jatko-osa on nokkelasti nimetty päinvastoin Noitakirjaksi. Anne Leinosen fantasiateossarja johdattelee Helsingin rinnakkaisulottuvuuteen Helbyhyn, jossa asia jos toinen on hieman vinksallaan.

Kirjanoidan maailma on dystooppinen – etenkin kirjojen ystäville. Kaikki paperi maailmasta on tuhoutunut. Epäillään, että ihmisten käyttämät sähkölaitteet olisivat aiheuttaneet paperin tuhoutumisen. Paperipulasta johtuen kaikki kirjatkin ovat muuttuneet sähköisiksi.

Helby on muusta maailmasta eristäytynyt kaupunki. Kaupunkeja ylipäätään on vain muutama jäljellä, ja niiden ulkopuolelle jää vain saastunutta ja asuinkelvottomaksi katsottua erämaata, jota erilaiset oudot otukset asuttavat.

Kirjanoidan pääosassa on koulunsa kesken jättänyt nuori Aura. Auran äiti on kadonnut Nuuksion kansallispuistoon ja todennäköisesti kuollut jonkin otuksen kynsiin. Aura asuu kotona isänsä ja tätinsä kanssa.

Auran täti kehottaa tyttöä hakemaan töitä, ja niinpä Aura päätyy työskentelemään vähävaraisten kahvilaan. Lukemisesta kiinnostuneelle Auralle työ kahvilassa tarjoaa paljon muutakin. Hän pääsee tutustumaan kahvilan alakerrassa sijaitsevaan salaiseen kirjastoon. Kahvilan kirjasto on yksi harvoista paikoista, joista oikeita, paperisia kirjoja voi vielä löytää.

Tietenkin tarinasta löytyy myös noitia. Juuri noidilla on salattua tietoa kirjojen taikavoimista. On olemassa yksi eräänlainen grand opus, jonka avulla olisi mahdollista yhdistää kaksi rinnakkaisulottuvuutta: Helby ja Helsinki. Tarinan toinen osa Noitakirja keskittyy paremmin kirjan etsintään. Ensimmäisen osan keskiössä on Auran taikavoimien kehittyminen. Vähitellen hän oppii tuntemaan myös omat huimat kykynsä.

Moni haluaisi hyötyä Auran taikavoimista. Hän saa yhteydenottoja erilaisilta noitaryhmiltä, jotka ovat erottautuneet toisistaan erilaisten päämäärien ja tavoitteiden vuoksi. Osa haluaa tuhota noitakirjan lopullisesti, osa yhdistää rinnakkaismaailmat keskenään. Lopulta Auran on vaikea nähdä, kuka todellisuudessa on hänen puolellaan.

Kirjanoita on ylistys lukemiselle. Se on kirjallisuutta kirjallisuudesta. Siinä on paljon samaa kuin Carlos Ruiz Zafónin kuuluisassa Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjassa. Molemmissa on salattu kirjasto ja missiona säilöä maailman kirjat. Teoksessa viitataan suoraan myös muihin vastaavanlaisiin teoksiin, kuten argentiinalaisen Carlos María Domínquezin Paperitalo -romaaniin. Paperitalo kertoo muun muassa kirjoihin hurahtaneesta tutkijasta, joka jää auton alle, koska hän lukee kirjaa kävellessään kadulla.

Kirjanoita on myös tarina uskollisuudesta, ystävyydestä ja urheudesta. Auran on tultava toimeen lähestulkoon yksin, kun ihmiset hänen ympärillään paljastuvat vähitellen joko noidiksi tai noitien lumoamiksi. Auran on punnittava ystävyyssuhteita sekä uskollisuutta perhettään kohtaan. Kuten kaikkien sankarihahmojen on Aurankin uhrattava ja uhrauduttava suuremman pelastuksen nimissä.

Kirjanoita pitää sisällään kiinnostavan tarinan ja nerokkaan fantasiamaailman. Sarjan ensimmäinen osa jää kuitenkin vaisuksi. Tuntuu kuin tarina pääsisi alkuun vasta viimeisillä sivuillaan. Ensimmäisessä osassa ei ole sellaista seikkailua, mitä aiheen käsittelyltä voisi olettaa. Jään jännityksellä odottamaan sarjan toista osaa, jonka tavoitteeksi jää ensimmäisessä osassa asetettujen odotusten lunastaminen.

Anne Leinonen: Kirjanoita. WSOY, 2017. 228 sivua. Arvostelukappale kustantajalta.

Teoksen esittelysivulle

Elma Susanna

Elma Susanna

Olen Elma, turkulainen kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija, kriitikko ja bloggaaja. Suomi lukee -sivustolle kirjoitan erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista. Omassa Kohtaamisia-blogissani esittelen muun muassa espanjan- ja portugalinkielisten maiden kirjallisuutta.
Elma Susanna