Anne Hänninen: Mustat peilit

, 2015
 

Herään autojen kohinaan. / Jos niitä ei olisi! Vanhojen talojen keskellä hevosvaunut, / mukulakivet. Västäräkit, fasaanit keikkumassa. / Hiekkatiet rahisten, sammakoiden loikat / ja siilien viiperrys.

Tiheätunnelmaisissa runoissa heijastuvat ajankohtaiset uhkakuvat: jäätiköt sulavat, elämän tuhoaminen ja sotiminen jatkuu. Ihminen on toista kohtaan peto eikä yhdenvertaisuus toteudu kansojen tai sukupuolten välillä. Toisaalta runoissa kajastaa arkisista havainnoista syntyvä ilo ja valo. Anne Hännistä kiehtovat kontrastit ikuisen ja hetkellisen, kuvan ja negatiivin välillä. Hän kirjoittaa omalaatuisista ihmiskohtaloista. Usein oivallukset kiteytyvät myös tarkkanäköisiksi aforismeiksi.

Mustat peilit on ehkä Anne Hännisen kantaa ottavin runokokoelma.